Mutta mitä jos unessa kävelee pitkin kolkkoa käytävää joka on monta kerrosta korkea ja pitkä kuin Niili.Sen teräksen hiomat seinät värähtelevät jokaisesta askeleestasi.Edessäsi kävelee mies joka vie sinut kohti jotain tuntematonta,jotain joka saa joka solusi värähtämään.Siellä täällä seinästä valuu vettä joka on mustan liman tahraamaa ja torakat kiipeilevät ja tappelevat ympärilläsi.Saavut suuren oven luo,joka on vanhuudestaan ja kosteudesta ruostunut epämääräiseksi kasaksi josta kumminkin saa hyvin selvää sen valtavuus ja jykevyys.Mies kääntyy puoleesi ja hänen kasvonsa ovat surun ja vihan kuluttamat.Mies ei ole vanha mutta ikä näkyy joka uurteessa kasvoilla.Miehen silmät ovat kylmät ja ilmeettömät ja tummat hiukset kammattu taakse kuin liikemiehillä.Siltä mies hieman näyttääkin.Käännyt taas katsomaan ovea josta vuotaa samaista mustaa limaa joka on jo tahrannut melkein kaiken mitä olet nähnyt.Mies liikahtaa ja kävelee oven vieressä olevan laatikon luokse.Hän kohdistaa katseensa sinuun ja avaa luukun.Sisällä on punainen iso nappi jonka päälle hän laittaa kätensä.Hänen suunsa nousee pirulliseen hymyyn ja hänen painaessa nappia tunnet kuinka luusi jäätyy.Ovi aukeaa hiljaa mutta korvia piinaavalla äänellä.Kirkas valo iskee silmiisi ja pienen hetken olet sokea.Hapuat käsillä jotain ja tunnet kuinka mies koskettaa kättäsi.Hän tulee aivan viereesi ja kuiskaa korvaasi samalla kun näet maiseman joka on niin karu että kyynel iskee silmiisi;
- Tämä on paikka,jossa inhimillisyys,itsenäisyys ja oma tahto on räjäytetty palasiksi
Mies ohjaa sinut ovesta ulos ja sinä jäät seisomaan tuijottaen jotain jota et pysty näkemään.Mies palaa sisälle ja sulkee oven.Seisot edelleen samalla paikalla etkä pysty tekemään mitään.Jäät siihen seisomaan ja ihosi vanhenee hiljalleen.Pian jäljellä ei ole kuin luuranko joka yrittää edelleen nähdä jotain jota ei voi nähdä...
Unet voivat tosiaan olla omituinen juttu...