Kesyttelin haukkaani
Kesyttelin haukkaani
vuoden, ylikin.
Kun se minuun suostui,
niinkuin halusin,
ja kiersin höyhenvaipalle
kultakoristeen,
se siivet nosti lentäen
maahan etäiseen.
Näin sitten haukan sorjan:
se kaartaa ilman rantaa
ja silkkistä nauhaa
se nilkassa kantaa.
Ja valossa sen siivet
kultaa säkenöivät.
Tuo, armon Herra, yhteen
ne, jotka ikävöivät.