IRC-Galleria

Kävin tänään KYLVYSSÄ ja poltin samalla kessua (rauhoittaakseni omatuntoani pistin ammeen kyllä vaan puolilleen enkä ees ihan hirveen kuumaa vettä). Sitten ajelin autolla kotiin vaikka alle sadan metrin päässä oli juna-asema.
Jos kaikki käyttäytyis niinku minä, niin maailmanloppu tulis jo ylihuomenna. Aijaijai, oon paha ihminen.

Olin tulossa kotiinpäin kanniskellen justiin divarista ostamaani kunnioitettavankokosta kirja- ja lehtipinoa, kun ensin se perkeleeen kirjakassi ilosesti repee ja kirjat levähtää keskelle tietä, ja sitten (niinku siinä ei olis tarpeeks), niin vielä samaan syssyyn laukusta hajoo hihna. Siis voi jumalauta miten mukava olikaan kanniskella tuolla perkeleen pakkasessa ympäriinsä sylillistä kirjoja ja vielä perkeleen rikkinäistä käsilaukkua, ja tottakai ilman hanskoja niin että kun kotiovelle asti pääs niin räpylät oli niin vitun tönkköjäässä ettei ees ovee saanu auki. Helvetin iso virtuaalipeukku tästä.

Tämä päivä oli tosiaan ihan vitun hyvä päivä.

Ensinnäki herään aivan infernaaliseen selkäkipuun hel-ve-tin monta tuntia ennenku se vapaapäivänä olis suotavaa, vaan huomatakseni ettei koko vitun läävästä löydy yhtä ainutta perkeleen särkylääkettä. Tässä on nyt kokeiltu kyllä kaikki reippaan pikku kotilääkärin kotihoito-ohjeet samalla kun ootellaan että kiltti apteekin setä tai täti avais sen helvetin puljunsa ovet. Nappailin tossa särkylääkkeenhimossani virtsatientulehdukseen tarkotettuja antibiootteja, pari vanhaa ehkäsypilleriä ja matkapahoinvointilääkkeenki, jos niitten yhteisvaikutus vaikka ihan tsägällä jotenki tehois selkäsärkyyn. Voisin nieleskellä oikeesti vaikka piilolinssejä jos tietäisin että ne jotenki auttais.

Onneks nukkuminen nyt on muutenki yliarvostettua, samoin istuminen, koska näissä tuskatiloissa seisominen sellasessa puolikyyryssä quasimodo-asennossa on oikeestaan ainoo joka onnistuu oksentamatta. Siis ei jumalauta voisin kyllä antaa vähän asiallista palautetta jonneki taivaalliseen suunnittelukeskukseen tai-mitä-näitä-nyt-sitten-on, siitä miten ääliömäisesti naisen kroppa on rakennettu. Eihän siinä nyt oo minkäännäköstä järjen hiventäkään, että yhen vitun nuppineulanpäänkokosen munasolun seikkailut tuolla jossain alavatsan seutuvilla aiheuttaa tällasta saatanan peeloilua ympäriinsä.

Voi vittu mä kyllä sanon.

Meinaan faktahan on, että mikään ei oo hienompi tapa viettää aikaa ja herättää yleistä pahennusta (ja kenties katkasta siinä sivussa muutama kylkiluu, saada aivotärähdys ja kupsauttaa nurin muutama viaton ohikulkeva mummo), kun sluikkailla märillä kengänpohjilla niitä juna-asemien ramppeja alas missä vauvanvaunuja työnnellään. Parasta se on tehdä aamu- tai iltapäiväruuhkassa, kun mahdollisuus ihmiskeilapallona toimimiseen on suurimmillaan.
MUTTA! Jumalauta, kun ensimmäisen aseman rampit on BETONIA, ja toisessa on JARRUESTEET, niin kyllä siinä vaiheessa alkaa olla mielekkyys ja hauskuus varsin kaukana koko saatanan hommasta. Ja olin perkele vielä oikeen kasannu lunta kengänpohjiin että liukuis paremmin...
Saatanan pyrokraatit ja turvallisuuslainsäädökset mun perse ;<

Voitaisiinko mitenkään ajatella että maksettais mulle täyttä palkkaa ILMAN että mun itseasiassa tarviis tulla töihin ollenkaan. Kuitenkin uuden työntekijän kouluttaminen on sen verran työlästä hommaa, että pääsette varmasti sielläkin päässä helpommalla jos vaan hoitelette ne hommat samaan malliin kun tähänkin asti? Säästettäis tällä tavalla aikaa ja vaivaa ja harmaita hiuksia ja hikeä ja kyyneleitä ihan molemminpuolin.

Teidän parastanne ajatellen,
Inka

Sen kunniaks olin maailmojasyleilevällä tuulella ja ajattelin mennä ruttopuistoon jädetskille. Tarkistin kantaani kuitenkin siinä vaiheessa kun istahdin tupakille. Jumaliste, ainoastaan se, että mä olin vakaasti PÄÄTTÄNYT nauttia iltapäivästä puistonpenkillä sai mut tosiaan pysymään siinä nauttimassa ees sen tupakinmittasen tauon verran. Ihmettelen kyllä näin jälkeenpäin suuresti, että mikä helvetin järki on vuoden suurinpiirtein kylmimpänä päivänä istuskella puistossa nyökyttelemässä kilpaa pulujen kanssa. Tervetuloa virtsarakontulehdus ja keuhkokuume tosiaan.

Millanen ihmishirviö on oikeesti kysymyksessä, kun jo TYÖHAASTATTELUSSA varotellaan, että tuleva esimies on vähän sellanen "tempperamenttinen taiteilijaluonne" ja että se "sanoo asiat aika suoraan". Eli suomeks sanottuna täys mulkvisti. Mitäköhän siitä tulee, jos tällasella tasasella ja rauhallisella luonteella varustettu neiti-ihminen ja tämä kyseinen esimies laitetaan samaan vuoroon?...

Meinaan kyllä se, että saa appelsiinin sellaseen kuntoon että sitä pääsee vihdoin ihan totta tosiaan SYÖMÄÄN on sellasen ähellyksen ja taistelun takana, että kun on vihdoin valmis niin sitä tietää todella saavuttaneensa jotakin.

Tuli vaan mieleen....

Voin vakuuttaa, että ei oo mitenkään kovin mieltäylentävä kokemus kun kaveri onnistuu perjantaiYÖNÄ muutaman suuntaa-antavan perjantaiolusen jälkeen (jolloin siis kusihätä on yleensä suurimmillaan) rämäyttämään vessan oven sellaseen takalukkoon, että sen avaamiseen tarvitaan tuhottomasti turhia ponnistuksia, yksi hyvin humalainen ja yksi selväpäinen naapuri, neljä erilaista ruuvaria, keittiöveitsi ja linkkuveitsi sekä kahdet erilaiset kynsisakset.
Voin myös vakuuttaa että siinä vaiheessa kun alkaa näyttää pahasti siltä, että se perkeleen vessanovi kaikesta ponnistelusta ja ähellyksestä huolimatta on ja pysyy kiinni, on vittuuntumisaste jo niin korkeella, että ajatus kirveestä ja muutamasta hyvin tähdätystä iskusta alkaa tuntumaan varsin hyvältä vaihtoehdolta...

Peeäs. saatiin me se vessanovi sitten lopulta auki. Enemmän varmaan hillittömällä munkilla kun taidolla, vaikka meikäläinen toki varsin näppärä ja noheva neitokainen onkin...