Olen usein sitä mieltä, että minulle ei koskaan tapahdu mitään ja olen tosi tylsä tyyppi. Välillä tosin sattuu sellaisia tapahtumasarjoja, joiden ei olisi koskaan tarvinnut tapahtua. Ehkä se tylsä elämä olisi sittenkin mukavampi.
Viime yönä rupesin miettimään, että ihan parin kuukauden sisällä olen joutunut soittamaan ambulanssin ja viime yönä poliisit. On tämä elämä jännää. Tai ehkä vähän pelottavaakin.
Ambulanssi piti keväällä kutsua ku Mika meinas tukehtua ja poliisit nyt ku jätkät rupes pirskeissä riehuu ja tavarat särkyili ja kättäpidempiä (lue veitsiä ym.) kaivettiin esiin. Siinä vaiheessa tuli kyl vähä äitiä ikävä. Kaikille ei sovi tuo kuningas alkoholi.