IRC-Galleria

Ja kun se tarvitsee apua, se sanoo "Ami auta".
Ja kun se tahtoo syliin istumaan, se tulee viereen ja nostaa kädet, "Ami".

Tahtoisin nähdä lunta ja revontulia. Haluaisin maata hiljaa ja katsella tähtiä. Etsiä niistä Leijonaa ja sulkea silmät. Olla niin kuin voin olla vain kuvitelmissani.
Mutta ei niin ei. Tää on ihan jostain... Mitä enemmän mä nukun, sitä nopeammin aika menee. Mutten tahdo vain istua paikoillaan ja tuijottaa. Rikon jotain. Parasta sulkea silmät. Ja kun tekee niin, näkee eessä taas ne sata ja yksi asiaa, mitkä on tuhottu jo kauan sitten. Parempi sittenkin vain avata silmät. Silmiin sattuu, ne tahtoo nukkumaan. Kai pitää totella.

"Ihan kohta." Niin ne aina sanoo. Eikä ne kuitenkaan tee mitään. Hitto mä syön ne.

Tää on ihan älytöntä. Kaikki lähtee johonkin enkä mä voi yksin mennä minnekään. Sille pikkuihmiselle mä kerron vaikka mitä tarinoita tähdistä ja kuusta ja lumisateesta ja siitä miten ajatus vaikuttaa siihen miten tuntee, ja kun joku toinen tulee viereen niin se ihmettelee miksei Ami sanokaan enää mitään.