IRC-Galleria

Mulla on tosi kumma käsitys ajasta. Ajan sanotaan olevan vain ihmisen keksimä määre ikääntymiselle. Jostain syystä ajattelen ajan olevan matkaa, menoa jonnekin suuntaa ja sen aikana ihminen muuttuu. Mäki oon muuttunut, en ehkä ihan sellaseen suuntaan kuin olisin toivonut.

Vuosi 2008 oli kaiken puolin ihana vuosi. Kävin ensimmäistä kertaa Traconissa ja sain ensimmäisen photoshoot-kokemuksen sekä crossplayn villimmät puolet paljastuivat. Sain paljon uusia kavereita, joita on aina ihana nähdä photoshooteissa. <3
Jälleen yksi jäsen suvustani siirtyi ajasta ikuisuuteen, levätköön hän nyt rauhassa.
Ai koulunkäynti? Noo... Kyllähän seki meni siinä sivussa. Piirtelin varmaan tavanomaista vähemmän.
Kolmas Animeconini (Animecon VI) oli ihana kokemus.. Olin kyllä kerrassaan jokapaikan höylä (olin osallisena Deittiohjelmassa, isokenkä Roxasina xD, osallistuin myös ensimmäistä kertaa Final Fantasy Fightiin ja cosplay-ryhmäesitykseen ja esityksemme palkittiin absurdeimpana esityksenä).
Tuli myös yksi mökkireissukin tehtyä kavereiden kanssa. Ensi vuonna uudestaan? ;)
Aivan, sain myös Harvest Moon: Back to naturen ikiomaksi! Ja taas tänä vuonna tuli tehtyä laivareissu.


Ja lukion tokakin tuli. Filosofian numero antoi uutta ajateltavaa...
En mä ilman vastoinkäymisiäkään selvinnyt... Oon varmaan tänä vuonna itkenyt erään ihmisen perään enemmän kuin laki sallii. Olen myös antanut itselleni luvan olla rehellinen ja päästää tunteet esille silloin, kun oma keho on romahtamispisteessä. Tätä mainittua ihmistä en uskalla enää lähestyä, vaikka aikaisemmin mun oli helppo puhua hänelle. En uskalla enää ottaa ees katsekontaktia, jos se vaikka katsookin takaisin.. Mutta silti toivon, että voitas jotenkin taas kohdata. Mun järki toivoo sitä, mun tunteet on toista mieltä. Mun pitäs puolustaa nyt itteeni. Mä en halua näyttää mun kyyneleitä. Se on mulle liian alentavaa. Ei kenekään pitäs nähä sitä, että mullakin on herkkä puoleni.

Koskettimien soittaminen vapauttaa mun sielun hetkeksi irti. Oon tehny muutamia omia sävellyksiäkin, yksi on vain tallentamista vaille valmis. Se saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta siinä on lapselle ominaista ihmettelyä ja nätti melodia. Vaikka se saattaa hieman kuulostaa siltä, että maailma on tulvillaan tällaista musiikkia, en kuitenkin ole ajatellut sen teon aikana yhtään samankaltaista kappaletta. Melodia tulee ensin, sitten soinnut.

Olen hyvin pahoillani siitä, jos olen jättänyt jonkin kohokohdan kirjoittamatta. Syynä on se, etten muista kaikkea mitä tämän vuoden aikana tapahtui. Tai sitten siitä kirjoittaminen IRC-galleriaan ei tuntuisi samalta kuin sen kertoisi IRL.

Toivon tälle vuodelle paljon musiikintäytteisiä hetkiä.

LOL


Tunteina - Tunti vai tunne?