Riitelen kaikkien kanssa tästä,eikä kukaan tunnu tajuavan mun selityksiä. Kaikki vaan lässyttää sitä samaa paskaa mitä mä en jaksa kuunnella enää.
Vittu kuolempahan sitten sillä tavalla millä tavalla mut suurimmalti osalta on pakotettu elämään: YKSIN,hyljättynä ja vihattuna.
Mitä hyötyä on olla hyvä jos sillon elämästä tulee onnetonta?
Sitä paitsi,mähän annoin viime vuonna itelleni vuoden elinaikaa,ja tässä taitaa kohta olla jo se loppu käsillä.
Eipähän tarvii olla tuonpuoleisessa yksin ja hylätty kun Niklas on siellä. Muita mä en enää tarvi. Eihän muut muakaan tarvitse niin miks mä niitä tartteisin?