jaah mitenhän tän sit alottas...
ajatukset surraa siellä täällä ja tuntuu ettei paikkaa löydä mistään.
Duunit mennyt alta, parisuhde meni nurin, kämppä sen myötä menossa alta ja opiskelu paikasta ei tietoakaan... miksi pientä ihmistä koetellaan näin?
pistää kyllä harkitsemaan monia eri vaihtoehtoja.
tällä hetkellä varmaan päällimäisenä vaihtoehtona pyörii mieliessä kuitenki se et jos en täällä saa kesän aikana töitä/koulua ja kämppää niin taitaapi paras vaihtaa maata hetkeksi aikaa.
suunnitelmissa turkkiin tai espanjaan prätkällä.
mikä siinä on aina että kaikki paska losahtaa niskaan niin lyhyellä aikavälillä?