IRC-Galleria

on se kumma miten sitä luulee että on vielä tosi hyvä kaveri jonku pitkäaikasen ystävän kans, mutta tunne ei olekaan enää molemminpuolinen....

niin se on että jotkut asiat vain korvataan ajan myötä paremmilla.....

maanataina tornioon. minusta tuntuu että minut saa vain jollain paistinlastalla irti autonpenkistä sitte siellä koulun pihanssa.... minua hermostuttaa ihan kuolemaksi asti. ja ko mie en ossaa muuta ko piirtää, vesivärit ja peitevärit...*whooooosssshhh* <-- päässä puhaltava tuuli.
ja ko molen niin ujo!!! D: ihan oikeasti. varmaan eksynki vielä ja kaikki nauraa ja sitten mie alan itkeä ja piiloudun jonnekki vessaan siksi aikaa että äiti tulee hakemaan... (kuulostipa siltä että olisin menossa päiväkotiin 3-vuotiaana...)


nooooh, se siitä, kuvataiteilija tai ei, sinne sitä mennään.