IRC-Galleria

aika on kulunut jotenkin todella nopeasti, en millään pysy perässä.

Alkoi opiskelut ja syksy ja sen mukana jonkinlainen syysmasennuskin..
Tuntuu vain että kaikki virta olisi yhtäkkiä hävinnyt ja akut ei täyty vaikka miten niitä latailisi. Hmm..

Pipsa vain kasvaa ja kasvaa ja on se aikuistunutkin vaikka kakara vielä onkin. Lahkeessa roikkuminen on vähentynyt huomattavasti, jäänyt melkein kokonaan pois, joskus leikin tiimellyksessä sattuu muutaman kerran nappasemaan hihasta tai lahkeesta mutta päästää irti sanoessani "ei".

Yks mikä huolestuttaa ja kaipaa pikaista korjaamista on luiden ja ruuan puolustaminen. Murisee ja näykkii jos on ottamassa niitä neidiltä pois.. Nyt vaan yritetään siedättää neitiä ottamalla ne pois ja antamalla takaisin, toivottavasti onnistuu..
Ja kyllä syksy on ihanaa aikaa kun lehdet lentelevät, ainakin Neidin mielestä. Silloin ei hän näje eikä kuule yhtään mitään kun lehti liikahtaa vaan perään olis päästävä ja auton alle olis jo juossut monesti ellen olisi niin valppaana.

Ulkona, varsinkin pimeän aikaan, pipsa on vähän arka ja vahtii kaikkia/kaikkea jotka sattuu liikahtamaan. Ja isot ja vähän pienemmätkin erittäin vilkkaat ja energiset karvatassut ovat aluksi ehkä kaikkein pelottavimpia ikinä ja niille pitää vinkua ja näytellä hampaita ja kiljua ennen kuin ovat edes koskeneet Neitiin, varmuuden vuoksi. On se hupaisaa seurata tämän touhuja tuolla koirapuistossa. Mutta ajan kanssa on jo haastamassa leikkiin näitä..

Neiti tottelee hyvin remmissä, mutta myös vapaana. Ollaan tehty pitkiä metsälenkkejä Mustavuoren metsiköissä ja siellä riehuu ja juoksee minkä kerkiää mutta näköpiiristä ei mihinkään häviä.. katselee vähän väliä, että onhan se mamma messissä..

Tuo elukka on minulle kyllä niin tärkeä.

Pieni on ollut meillä nyt reilun neljä viikkoa.. ja nyt on mamman korkea aika laittaa neidin touhuja ja kehitystä muistiin..

Neiti täytti juuri 12vkoa, isomöhkö.<3
Tänä aamuna hyppäsi ensimmäisen kerran sänkyyn! apua..

Pieni on tottunut hyvin yksinoloon, jää tänne nätisti jyrsimään luuta lähtiessäni. ei ole vielä saanut rikki muuta kuin puhelimenlaturin.. kaikki muu on säilynyt vielä toistaiseksi ehjänä..

Oppinut jo monia tarpeellisia käskyjä..
- "istu" sujuu erittän hyvin ellei täydellisesti
- "maate" kaipaa vielä hiomista
- "paikka" luonnistuu (paitsi jos mamma katoaa liian kauas, näkymättömiin)
- "ei tule" totellaan
- "tänne" onnistuu (hyvin mielenkiintoisen asian löydettyään ottaa hetken ennen kun kuulee käskyn:)
- "irti" sujuu..ei suju...sujuu..eisuju..sujuuu..sujuuu..sujuu..ei suju..
- "odota" onnistuu
- "alas" ..nojoo.. tottelee kun tykkää..>:/
- "pois" vielä harjoitteluvaiheessa..

huomaa selvästi että välillä neiti kokeilee mammaa että entäs jos en istukkaan, mitäs sitten.. takapuoli menee niiiiiin hitaasti, niiiiin hitaasti ja vastahakoisesti maahan että mammaa ihan naurattaa.. mutta maahan se menee vaikka aikaa joskus ottaa kun uhmailee pieni..<3

ja hepulissa ei yleensä korvia ollenkaan.. sillon kannattaa vain antaa toisen juosta ja riehua itekseen kunhan ei päälle tule.. yleensä tulee kokeilee. tarraa nilkasta tai kädestä tai perseestä kiinni ja ai että se sattuu! ja mamma raivoaa v##"#s%#%!!... how nice!

Joo muuten olen elämäämme oikein tyytyväinen...Mutta tuo pureminen on niin v-mäistä. Se on melkein joka kerta kun lähdetään lenkille niin housun lahkeessa kiinni ja hirvee riehuminen mutta rauhottuu kun päästään kotipihasta.. tuossa yks aamu repäs miulta housut kinttuihin etupihassa kun olin käyttämässä pissalla..>:/ murr.. saakelin kakara! kyllä mamma oli vihainen..:D

Muuten lenkit sujuu hyvin, ei vedä, ei hauku ja on rohkaistunut paljon liikkumaan uusissakin paikoissa... Nyt on vaan alettava pitää silmällä tuota vastaantulevien ohitusta.. Nimittäin on muutaman kerran tässä nyt lyhyen ajan sisällä vetänyt ihmisiä päin ja noussut takajaloille.. Pitää katsoa miten se tästä kehittyy ja kitkeä tuollainen heti poies.. Nyt ei moikkailla enää ihmisiäkään hihnassa...


Kynsienleikkuu sujuu erittäin hvyin jo.
Muistan ensimmäisen kynsien leikkuun, se sujui hyvin ei pieni edes tajunnut hommaa..
Toinen oli jo paljon haastavampi..
Kolmas kaikkein kauhein, rimpuili ja vonkuili ja yritti päästä pois sen minkä kerkes ja viimisen tassun aikana alistui ja antoi leikata rimpuilematta..(VOITTAJAOLO)
Tämän jälkeen vähemmän ja vähemmän rimpuilua ja eilen oli kyllä niin hyvä...
Annoin pienelle ruuan ja tämän jälkeen leikkasin kynsiä kun vierestä alkoi kuulua kuorsausta! Pienen massu täynnä ja mamma lähellä niin mikäs siinä nukahtaa kynsienleikkuuseen..:D<3
hupsu..

ihan ihana kakara...

..loma. surkeaa.....

Tulimme pienen kanssa eilen illalla ja mikä vastaanotto.
Kaikki olivat pihalla ja ottivat minut ja pennun avosylin vastaan.
Kaikki paitsi kissa ja columbus, kissa juoksee haneen ja sähisee ja columbus murisee pienelle luullen sen vievän sen isännän paikan..:D Mutta eiköhän tämä tästä rauhoitu kun muutama päivä täällä elellään.

Pieni on kaikesta innoissaan ja ihan uhallaankin jahtaa kissaa, vaikka hooki sähisee niin että sylki lentää. Ja kolumbustakin pitää mennä moikkaamaan vaikka murisee ja turisee se höpsö vanhus.
Ei siis pelkää mitään tämä neiti.

Pienen siskonikin taas nään ja miten ihanan aurinkoinen hän onkaan.<3 Pieni kiharapääni.<3
Eilen kävimme yhdessä ulkoiluttamassa Pipsaa ja hän näytti minulle "sienimetsän".
-eikö täällä olekin kaunista Ninni-sisko? <3 Rakas 4-vuotiaani.

Mukavaa olla taas täällä. <3

Hiukan alkaa neitimme jo oppia kuka määrää ja kuka tottelee, kiitos keksinnön perushuomioimattomuus! Ja napakat ei-murahdukset alkavat tehota pieneen, joskin välillä täytyy tehostaa sitä niskanipistyksellä, mutta silti jei jipii!

Tuossa yhtenä iltana pissareissulla innostui jahtaamaan mamman nilkkoja ja hihnaa ja kun EI sana ei tehonnut, päätti mamma karkottaa pienen laumasta ja sitoi lähimpään puuhun ja poistui pienen näkösältä. Voi sitä itkua ja ulinaa.. odotin että pentu rauhottui ja tulin takaisin ja ai että sitä oltiin nöyrää tyttöä ja loppu reissu sujui vallanmainiosti.. Kuulostaa ehkä julmalta mutta täytyyhän pienelle säännöt opettaa. Eikö niin?
Ja kyllä se mamma helläkin on ja rakkautta ei varmasti puutu.<3 Pieni touhuilijani.

Osaa jo osittain istu-käskyn ja osaa todella nätisti pyytää mammalta lupaa koskea ruokaansa.
Nopea se on oppimaan, kunhan tajuaa mitä mamma meinaa. <3

Nyt pieni nukahti ja mamma aikoo lähteä huomaamattomasti kauppaan. Pitää löytää pienelle kunnon harja jolla harjata.

Mamma kuittaa.

Elämää, ei sen enempää..

Pentumme on ollut tänään hyvin koettelevalla tuulella.. Tämä alkoi heti aamusta.
Mamma joutui heti herättyään imurin varteen, neiti oli päättänyt hieman siivoilla ja levittänyt pyykinpesujauheen keskelle mattoa, jess. onneksi ei ollut syönyt sitä, ainakaan paljoa koska jaksoi olla koko päivän niin ylienerginen.. JA kuinka ihmeessä saisi tuon pikkusen ymmärtämään sanan "EI" merkityksen? Tuntuu välillä kuuluvan kuuroille korville. Olemme harjoitelleet "EI" sanaa papanoiden avulla ja harjoitus sujuu jo hyvin mutta kun samaa pitäisi soveltaa muuhun se ei tunnu tepsivän.. Mutta harjoitushan sen mestarin tekee... niiinhän?

Ai houp sou..

Mutta kaiken voittavat pienen hellyttävä ja herttainen käytös ja hulvattomat leikit, jotka aina välillä suvaitsevat tulla näytille.<3 ja hellät pusut.<3

Mökkielämää<3

Pieni on vaan niin mahtava...

Nyt on alkanut tintin hampaiden teroitus..
Kaikki mistä saa hampailla kiinni on niin mielenkiintoista. Ja tuntuu että oikein pitää testata äitiä milloin sieltä tulee kielto.. :DD (Isun nilkat ovat kaikkein mukavinta jahdata..)

Pieni tottelee jo hyvin nimeään.
Sisäsiisti jo melkein..(tottunut jo kasvattajalla tekemään tarpeensa ulos ja yöllä paperille..)
--

Nukkui tänään sylissäni terassilla ja veti itsensä aivan selälleen ja siinä vaiheessa kun pieni alkoi vetää hirveää kuorsauskonserttiaan mamma ei pystynyt enää pidättämään nauruaan.. niin suloinen on neitini mun..<3 meinasi ihan tippa tulla linssiin kun pientä katsoi.. tälläisen minä olen saanut! <3

Pippis oli mukana myös kylillä.. käytiin vähän rannassa kiertelemässä kojuja ja katselemassa turisteja.. oli jännää...



Ninni on tyytyväinen.. Mökki, mies ja karvalapsi. <3

HUOMENNA yksi unelmistani toteutuu, termiitti saapuu med..

- jumalattomat määrät karvaa, imuria opittava käyttämään.
- revityt uudet kengät, huonekalut, roskapussit, kun termiitti haluaa näyttää purukalustonsa terävyyden mammalle..
- miinat, jotka pieni on tarkkaan ja harkitusti sijoittanut niin, että niihin varmasti osuu.
- lenkit kaatosateessa ja 30 asteen pakkasessa..
- mamman kärsivällisyyden kestoharjoittelua
- terävän oppijan, edellyttää mammalta terävää opettamista
- vallattoman leikkikaverin
- aina halukkaan lenkkikaverin
- hulvattoman hauskan ja syötävän suloisen karvahirmun
- uskollisen ystävän
...

kaikkea mistä olen unelmoinut!

Reilun viikon sain lomailla s-linnassa ja ihanaa oli, my people, my home!! <3
Ja sai ladata akkuja ja nollata kaiken


En kai koskaan osaa pitää tätä kaupunkia kotinani. Liian betonista



Ja alkoi arkinen aherrus, mutta ehkä sitä taas jaksaakin.



Kävimme tänään moikkaamassa vauvaamme orimattilassa, kovasti olikin kasvanut, Höpöttimeni.
Olisin kyllä voinut jo viedä pienen mukanani, odottavan aika on piiiiitkä..

Ja pitäisi keksiä nimi.. F:llä?
oi elämä..
Fiona?
Help mii!

..Pipsa!!<3

Nyt on vietetty siskon lakkiaisjuhlia.

Käyty uusintatentissä lääkehoito suorittamassa (hyvin meni omasta mielestä).

Tänään olisi tarkoitus mennä pienen prinsessan kanssa käymään Korkeasaaressa katsomassa leijonia ja apinoita.

Ja tämän jälkeen suunta kohti Savonlinnaa, vielä on lomaa jäljellä..