IRC-Galleria

Olo alkaa olla aika mainio jo..
Mitä nyt välillä yskin keuhkoja pihalle, mutta päässä ei enää asusta mörköä.. tuntuu taivaalliselta tämä särytön olotila.

Huomenna jos pääsisi aloittamaan arkea.

Masussa asustaa ihme, joka touhuaa jo kovasti..

Oon potenut nyt neljä päivää järkyttävää päänsärkyä.. Eikö tämä voisi jo loppua..

Malmilla eilen odotin 3,5h lääkärille pääsyä ja eikä sieltä oikein mitään selvinnyt. sairaslomaa ja nappia huuleen.
reilu peli.

Haluan vain että tämä kammottava särky loppuu, tulen hulluksi.

kävimme Neidin kanssa m&m:ssä ostamassa hälle heijastinpannan ja kuolaamassa herkkuja..(kyllä sieltä jotain mukaankin lähti..:)
samalla punnittiin tämä neitokainen ja komeat 28kg painoi. iso tyttö.<3

olisi mukavaa omistaa kamera, jolla ikuistaa kaikki touhut..

yöllä pisti kunnon haukut pystyyn kun takapihan ikkunaan koputeltiin..<3 näytti että kyllä hän osaa. vahtikoirani.

Tänään on vapaapäivä.
ei koulua, ei töitä. saa olla möllöttää ja ihmetellä..

ihme ja kumma.

tänä aamuna pipe ihmetteli taivaalta leijuvia hiutaleita.. ja niin ihmetteli mammakin. tulisihan jo paljon lunta.<3

vihdoin ja viimein sain kotiini lattian! ja kaunis on kun mikä! kiitos kuuluu kokonaan miehelleni... koti näyttää jo enemmän kodilta.<3

ja anatomian tentti ehkäpä läpäisty..!! ainakin tuntu siltä. Muistin hamstringit ja quardiceps femoriksen ja triceps suraen, strenocleidomasteidoiksen jne jne..

aika on kulunut jotenkin todella nopeasti, en millään pysy perässä.

Alkoi opiskelut ja syksy ja sen mukana jonkinlainen syysmasennuskin..
Tuntuu vain että kaikki virta olisi yhtäkkiä hävinnyt ja akut ei täyty vaikka miten niitä latailisi. Hmm..

Pipsa vain kasvaa ja kasvaa ja on se aikuistunutkin vaikka kakara vielä onkin. Lahkeessa roikkuminen on vähentynyt huomattavasti, jäänyt melkein kokonaan pois, joskus leikin tiimellyksessä sattuu muutaman kerran nappasemaan hihasta tai lahkeesta mutta päästää irti sanoessani "ei".

Yks mikä huolestuttaa ja kaipaa pikaista korjaamista on luiden ja ruuan puolustaminen. Murisee ja näykkii jos on ottamassa niitä neidiltä pois.. Nyt vaan yritetään siedättää neitiä ottamalla ne pois ja antamalla takaisin, toivottavasti onnistuu..
Ja kyllä syksy on ihanaa aikaa kun lehdet lentelevät, ainakin Neidin mielestä. Silloin ei hän näje eikä kuule yhtään mitään kun lehti liikahtaa vaan perään olis päästävä ja auton alle olis jo juossut monesti ellen olisi niin valppaana.

Ulkona, varsinkin pimeän aikaan, pipsa on vähän arka ja vahtii kaikkia/kaikkea jotka sattuu liikahtamaan. Ja isot ja vähän pienemmätkin erittäin vilkkaat ja energiset karvatassut ovat aluksi ehkä kaikkein pelottavimpia ikinä ja niille pitää vinkua ja näytellä hampaita ja kiljua ennen kuin ovat edes koskeneet Neitiin, varmuuden vuoksi. On se hupaisaa seurata tämän touhuja tuolla koirapuistossa. Mutta ajan kanssa on jo haastamassa leikkiin näitä..

Neiti tottelee hyvin remmissä, mutta myös vapaana. Ollaan tehty pitkiä metsälenkkejä Mustavuoren metsiköissä ja siellä riehuu ja juoksee minkä kerkiää mutta näköpiiristä ei mihinkään häviä.. katselee vähän väliä, että onhan se mamma messissä..

Tuo elukka on minulle kyllä niin tärkeä.

Pieni on ollut meillä nyt reilun neljä viikkoa.. ja nyt on mamman korkea aika laittaa neidin touhuja ja kehitystä muistiin..

Neiti täytti juuri 12vkoa, isomöhkö.<3
Tänä aamuna hyppäsi ensimmäisen kerran sänkyyn! apua..

Pieni on tottunut hyvin yksinoloon, jää tänne nätisti jyrsimään luuta lähtiessäni. ei ole vielä saanut rikki muuta kuin puhelimenlaturin.. kaikki muu on säilynyt vielä toistaiseksi ehjänä..

Oppinut jo monia tarpeellisia käskyjä..
- "istu" sujuu erittän hyvin ellei täydellisesti
- "maate" kaipaa vielä hiomista
- "paikka" luonnistuu (paitsi jos mamma katoaa liian kauas, näkymättömiin)
- "ei tule" totellaan
- "tänne" onnistuu (hyvin mielenkiintoisen asian löydettyään ottaa hetken ennen kun kuulee käskyn:)
- "irti" sujuu..ei suju...sujuu..eisuju..sujuuu..sujuuu..sujuu..ei suju..
- "odota" onnistuu
- "alas" ..nojoo.. tottelee kun tykkää..>:/
- "pois" vielä harjoitteluvaiheessa..

huomaa selvästi että välillä neiti kokeilee mammaa että entäs jos en istukkaan, mitäs sitten.. takapuoli menee niiiiiin hitaasti, niiiiin hitaasti ja vastahakoisesti maahan että mammaa ihan naurattaa.. mutta maahan se menee vaikka aikaa joskus ottaa kun uhmailee pieni..<3

ja hepulissa ei yleensä korvia ollenkaan.. sillon kannattaa vain antaa toisen juosta ja riehua itekseen kunhan ei päälle tule.. yleensä tulee kokeilee. tarraa nilkasta tai kädestä tai perseestä kiinni ja ai että se sattuu! ja mamma raivoaa v##"#s%#%!!... how nice!

Joo muuten olen elämäämme oikein tyytyväinen...Mutta tuo pureminen on niin v-mäistä. Se on melkein joka kerta kun lähdetään lenkille niin housun lahkeessa kiinni ja hirvee riehuminen mutta rauhottuu kun päästään kotipihasta.. tuossa yks aamu repäs miulta housut kinttuihin etupihassa kun olin käyttämässä pissalla..>:/ murr.. saakelin kakara! kyllä mamma oli vihainen..:D

Muuten lenkit sujuu hyvin, ei vedä, ei hauku ja on rohkaistunut paljon liikkumaan uusissakin paikoissa... Nyt on vaan alettava pitää silmällä tuota vastaantulevien ohitusta.. Nimittäin on muutaman kerran tässä nyt lyhyen ajan sisällä vetänyt ihmisiä päin ja noussut takajaloille.. Pitää katsoa miten se tästä kehittyy ja kitkeä tuollainen heti poies.. Nyt ei moikkailla enää ihmisiäkään hihnassa...


Kynsienleikkuu sujuu erittäin hvyin jo.
Muistan ensimmäisen kynsien leikkuun, se sujui hyvin ei pieni edes tajunnut hommaa..
Toinen oli jo paljon haastavampi..
Kolmas kaikkein kauhein, rimpuili ja vonkuili ja yritti päästä pois sen minkä kerkes ja viimisen tassun aikana alistui ja antoi leikata rimpuilematta..(VOITTAJAOLO)
Tämän jälkeen vähemmän ja vähemmän rimpuilua ja eilen oli kyllä niin hyvä...
Annoin pienelle ruuan ja tämän jälkeen leikkasin kynsiä kun vierestä alkoi kuulua kuorsausta! Pienen massu täynnä ja mamma lähellä niin mikäs siinä nukahtaa kynsienleikkuuseen..:D<3
hupsu..

ihan ihana kakara...

..loma. surkeaa.....

Tulimme pienen kanssa eilen illalla ja mikä vastaanotto.
Kaikki olivat pihalla ja ottivat minut ja pennun avosylin vastaan.
Kaikki paitsi kissa ja columbus, kissa juoksee haneen ja sähisee ja columbus murisee pienelle luullen sen vievän sen isännän paikan..:D Mutta eiköhän tämä tästä rauhoitu kun muutama päivä täällä elellään.

Pieni on kaikesta innoissaan ja ihan uhallaankin jahtaa kissaa, vaikka hooki sähisee niin että sylki lentää. Ja kolumbustakin pitää mennä moikkaamaan vaikka murisee ja turisee se höpsö vanhus.
Ei siis pelkää mitään tämä neiti.

Pienen siskonikin taas nään ja miten ihanan aurinkoinen hän onkaan.<3 Pieni kiharapääni.<3
Eilen kävimme yhdessä ulkoiluttamassa Pipsaa ja hän näytti minulle "sienimetsän".
-eikö täällä olekin kaunista Ninni-sisko? <3 Rakas 4-vuotiaani.

Mukavaa olla taas täällä. <3

Hiukan alkaa neitimme jo oppia kuka määrää ja kuka tottelee, kiitos keksinnön perushuomioimattomuus! Ja napakat ei-murahdukset alkavat tehota pieneen, joskin välillä täytyy tehostaa sitä niskanipistyksellä, mutta silti jei jipii!

Tuossa yhtenä iltana pissareissulla innostui jahtaamaan mamman nilkkoja ja hihnaa ja kun EI sana ei tehonnut, päätti mamma karkottaa pienen laumasta ja sitoi lähimpään puuhun ja poistui pienen näkösältä. Voi sitä itkua ja ulinaa.. odotin että pentu rauhottui ja tulin takaisin ja ai että sitä oltiin nöyrää tyttöä ja loppu reissu sujui vallanmainiosti.. Kuulostaa ehkä julmalta mutta täytyyhän pienelle säännöt opettaa. Eikö niin?
Ja kyllä se mamma helläkin on ja rakkautta ei varmasti puutu.<3 Pieni touhuilijani.

Osaa jo osittain istu-käskyn ja osaa todella nätisti pyytää mammalta lupaa koskea ruokaansa.
Nopea se on oppimaan, kunhan tajuaa mitä mamma meinaa. <3

Nyt pieni nukahti ja mamma aikoo lähteä huomaamattomasti kauppaan. Pitää löytää pienelle kunnon harja jolla harjata.

Mamma kuittaa.