IRC-Galleria

Salkkutehtailija Mutiainen lähti pyörällä hulluillen Sorvankylään ryssiä hätyyttämään. Ryssiä hätyyttäessään hän jahtasi myös pehmeitä jäniksiä ja vitkuttelevia kettuja. Rankan päivän jälkeen hän meni baariin, jossa tilasi tutun virvokkeen, pikkaisen kahvin ja kaikille tutuille viskiä. Tuttuja virnakkeita olikin paikalla monta, oli mm. Sirpa ja Kyllikki. Ja lisää tuttuja tuli virtanaan. Ulkona oli pakastanut niin, että keli oli pilalla ja piha niin liukas, että pulu oli kaatua. Mutta eihän pulu kuitenkaan kaatunut, koska pululla on kannukset.

Miksei elämä ole koskaan samanlaista kuin kirjoissa? Minulle ei tapahdu koskaan mitään Harri Ollin tyylistä: minua ei ole adoptoitu, äidillä ei ole tatuointeja, en varmaankaan joudu muuttamaan kaupungin vuokratalojen keskelle, eikä minua todennäköisesti oteta koskaan huostaan. Isä ja äiti eivät ole juoppoja, narkkareita eivätkä kaappitransuja. :() Toisin sanoen elämäni on aivan tolkuttoman normia. Näin ei voi jatkua. Minulle on pakko tapahtua jotain tärkeää ja mullistavaa.!

Rikkokaa säästöpossunne, lainatkaa isovanhemmiltanne, myykää talonne, pantatkaa autonne ja juoskaa, junailkaa, kävelkää, liftatkaa, pyöräilkää Tomaateille. Vielä ehtii! Sillä nyt ne vasta alkavat toden teolla. Eilen jo Oulussa Tomaattifiilisteltiin, mutta koko viikonloppu on aikaa. Vain poron kusema Helsingistä, Tampereelta, Lahdesta, Vantaalta, Espoosta, Turusta ja kaksi Takahikiältä.

Loppu tuli, kiitti

Koska olen amatööri ja vasta-alkaja minun ei tarvitse miettiä kuvilleni ostajaa. Siksi jätän mielihyvin muiden kuvattaviksi rohkeutta, voimaa, vapautta ja harvinaislaatuisuutta symboloivat karismaattiset lajit, siis suurpedot, kotkat ja suuret haukat, joiden kuvilla näyttää olevan kysyntää. Eikä minulla sitä paitsi olisi aiheeseen mitään lisättävää. Muutenkin pidän kiinnostavampana kuvata lintuja, joilta mielikuviemme luoma karisma puuttuu. Miltä kuulostaisivat harakat (kotkien sijasta) muinaisen Rooman legioonien viireissä, ketä olisi pelottanut tai innostanut Venäjän kaksipäinen harakka, entä Hitlerin Harakanpesä?

Yhdessä asiassa harakka on kuitenkin lyömätön. Harakka on provokatiivinen, se on sitä väritykseltään, ääneltään, koko olemukseltaan. Iskulauseestaan "Filmiä harakoille" huolimatta picalogia on paljon muutakin kuin valokuvaamista. Mustavalkoinen harakka muistuttaa, että oikea ja väärä ovat edelleen olemassa, ja että ihminen on vastuullinen teoistaan myös tässä nykyisessä Jumalattomassa maailmassa. Se ei kuitenkaan picalogia ahdista ja masenna. Päin vastoin, elämä on täynnä vapautta ja iloisia yllätyksiä, peräpohjalaiseen tapaan reipashenkistä. Sanalla sanoen: kadehdittavaa.

Asioita mitä olen mm. ihmetellyt tänä kesälomana, in no particular order:

» Tanja Karpela on mahdollisesti Suomen kaikkien aikojen kaunein poliitikko, mikä lienee hänen suurin ansionsa, ja hänellä oli ennen Olli tatuoituna nahkaansa. Yks iso bimbo?

» Harri Olli ei ollut päissään, koska eihän Harri ole juopottelua seuraavana päivänä päissään. Tämä on ehkä hiihtoliiton salaliittojen salaliitto. Yks iso juntti?

» Sari Multala ei päässyt olympialaisiin EM-kullasta ja paikan hankkimisesta riippumatta. Mutta tärkeintä on, että mentiin ihan pykälien mukaan. Tulee niitä mitaleita muutenkin pilvin pimein?

» Olen yrittänyt järjestellä harjoitusotteluita eräälle naisten ykkösdivarin salibandyjoukkueelle. Se on todella vaikeaa, sillä joukkueet eivät pääsääntöisesti halua pelata. Hmm…

» Polvi on yhä rasituksesta kipeä ja turpoileva neljän kuukautta leikkauksen jälkeen. Mitähän meni berssilleen?

» Miksi Oulussa sataa niin usein?

» Miksi mää en ehdi tehdä mitään?

» Onko se vaan minä vai onko kaikki paskaa?

- Jari Korva