IRC-Galleria

minä olen viettänyt onnistuneesti tipattoman tammikuun. tämä alunperin hieno idea osoittautui kuitenkin katastrofiksi, kun sivuoireet paljastuivat minulle äskettäin. en nimittäin osannut aavistaa, että kuukauden tauon jälkeen alkoholi tuntuisi vieraalta, mutta näin se on. tämä sinänsä hälyyttävä tieto ei liity kuitenkaan tämän merkinnän teemaan melkeinpä lainkaan. tämä merkintä on nimittäin pyhitetty valittamiselle.

tällä hetkellä sydämellä on suuren suuri valituksen aihe, nimittäin koen tarvitsevani erästä taitoa, jota en aikaisemmin elämässä osannut kuvitella kaipaavani, enkä ollut edes kiinnostunut asiasta paljonkaan. erittäin harmillista, ettei minua myöskään pakotettu kyseisen aktiviteetin pariin nuorempana. mikäli oltaisiin, saattaisin olla nyt kuin nuori john travolta. kyse on tietysti tanssitaidosta. nimittäin nykyinen käsitykseni tanssimisesta on jommankumman jalan vispaaminen, tai sitten jos olen oikein kännissä, saatan yltyä jopa hidastempoiseen reggae-tanssiin. objektiivisesti tarkasteltuna tilanteessani ei ole mitään hälyyttävää, sillä käsitykseni jakaa varmasti 99.5%:n suuruinen osa väestöstä, mutta subjektiivisella tasolla asia on häiritsevä.

tämä ongelman havainnollisti minulle juuri äsken muuan neiti kuudennen linjan tanssilattialla, joka päinvastoin kuin 99.99%:n suuruinen osuus muista läsnäolleista, osasi jopa tanssia. päättelin, että hänen on täytyy harrastaa tanssia taikka hän on joskus sitä harrastanut, nimittäin niin hyvin koordinoidut muuvssit eivät voi tuolla tuosta vain.

tässä vaiheessa järkevä ihminen sanoisi, että minun kannattaisi mennä tanssitunneille. kieltämättä, mutta tuo olisi vähän kuin menisi opiskelemaan uutta kieltä. kieliä nimittäin oppii parhaiten juniorina + loputon lista muita tekosyitä.

kun minusta tulee myöhemmin isä, lapseni laitan musaluokalle ja päälle jotain liikunta-aktiviteettiä. kiittävät vielä myöhemmin perkele.