Kädestä pitäen. Hengitystä pidättäen,minä viimein tiedän,olen onnellinen.
Hiljainen rauha,varjossa vanhojen puiden.
Valon säteitä kostealla nurmikolla,niinkuin kuvitellen sen olevan elämän viimeinen,viipyvä katse.
kukaan ei kuule. Meidänkin pitää kuiskaa.
Minä painaudun lähelle,ja kuiskaan "Tämä kevät ei ikinä lopu".
Sinä hymyilet hiljaa.
Kevään ensimmäinen yhteinen auringon lasku,jota katsomme hiljaa kallioilta,ei ikinä loppunut pastamasta.