IRC-Galleria

Mitään en saanut tänään aikaiseksi.

Kävin Heidin kanssa ratsastamassa. Oli aika rodeota. Tipuinkin. Nyt on perse hellänä ja reidessä mustelma. Mutta mahottoman kivaa oli taas pitkästä aikaa köpötellä hepalla. Täytyy harkita samanlaista aktiviteettia Nakkimaan suunnallakin joku kerta.

Huomenna täytyy tarttua toimeen ja pestä urakalla pyykkiä sekä soitella paljon puheluita ja hoitaa asioita. Keskiviikkona mennään baariin!! Onnela ja Pulpukka odottelee taas. Torstai on ainoa oikea lepopäivä, perjantaina on hautaanpanijaiset ja lauantaina matkaan taas takaisin kotiin Leevin kanssa.

Mitäs te muut meinaatte lomallanne tehdä?

Sunnuntait tuntuvat kuluvan tuskallisen hitaasti, kuten tänään Henkan kanssa totesimme. Heräät myöhään, koska olet valvonut myöhään edellisenä yönä, mutta silti aikaa tuntuisi olevan yli oman tarpeen. Tietenkään sinulla ei ole sunnuntaille varattu mitään hurjaa tekemistä, koska maanantai on perinteisesti joko työ- tai koulupäivä ja joudut todennäköisesti heräämään aikaisin.

Luojan kiitos en omista kaappikelloa, sillä tulisin varmasti hulluksi sellaisen äänestä. Juuri tällaisina päivinä sitä tulee miettineeksi kaikkea vanhaa, omistuista, kieroa ja sairasta. Loppujen lopuksi huomaat viettäneesi koko päivän syöden ja istuen töllöttämässä televisiota ja polttaneesi askin tupakkaa päivän aikana. Mitään et ole saanut aikaiseksi ja siksi olo onkin todella saamaton ja koet itsesi nahjukseksi.

Oli todella omituista saapua pitkästä aikaa taas kotopuoleen, Somerolle. Tuppukylä, tai no joo kaupunki, joka ahdistaa minua jo pelkällä olemassaolollaan. Täällä sinulla ei ole yksityisyyttä, täällä sinulla on liikaa tilaa ympärilläsi. Täällä olet velvoitettu kiertämään tapaamassa ystäviä ja tuttuja, vaikket oikeasti jaksaisi tai sinua ei kiinnostaisi. Täällä loma ei läheskään aina tunnu lomalta.

Hyvä asia kotona olemisessa on se, että suuri ego saa mielihyvää ja tyydytystä kun voi puhua erittäin paljon itsestään, tekemisistään ja saavutuksistaan. Ja kaikki kuuntelevat kiinnostuneina ja tarkkaavaisina. Hienoa on myöskin se, että voin ikkunasta ulos katsoessani nähdä joen virtaavan rauhallisena ja puiden syksynkirjavat lehdet heilumassa tuulessa.

Jostain syystä, vaikka en tänne enää kuulukaan, on vanhempieni talo minulle edelleen koti.

Benny & Joon (1993)

SAM: "You don't like raisins?"
JOON: "Not really."
SAM: "Why?"
JOON: "They used to be fat and juicy and now they're twisted. They had their lives stolen. Well, they taste sweet, but really they're just humiliated grapes."

Helvetin väsy päivä, mutta oli ihan kivaa käydä tunneilla läpi green screenin käyttöä ja valaisua. Tänään tossa kolmelta ois luvassa musavideokuvausten harjoitukset ja huomenna sitten itse kuvaukset. Ja kuvausten jälkeen pienimuotoista pippalointia. ^^

Sunnuntaina lähden viikoksi kotopuoleen vanhusten huomaan. Somerolle tulen siis. Kärsikää raukat läsnäolostani. Syyslomalta palattuani oottaa Nakkilassa projekti poikineen. On kivaa tehdä duunia ja olla koko ajan menossa, mutta viikko unta tekee kyllä tähän väliin hyvää. <3

Eilinen oli taas pitkästä aikaa ihan loistava päivä. Vaikka väsytti aamulla aika tavalla, niin energia virtasi pitkin päivää kyllä kun pääsi tekemään. Sain kokea ensimmäiset haasteeni tuotantoassarina ja leikkiä itsekin tuottajaa sitten illemmalla. Vaikka päivä saattoi hetkittäin olla hieman stressaava kun olisi pitänyt hoitaa viisi asiaa yhtä aikaa, nautin samalla siitä tunteesta jonka sain kun onnistuin pitämään kaikki asiat hallussa ja järjestelemään tekemiseni niin, että aikani riitti jokaiseen viiteen paikkaan.

Iltapäivällä koulun jälkeen aloitimme lyhytelokuvanprojektin kuvaukset. Tähän prokkikseen kasattiin työryhmäkin vasta samana aamuna, kuvakäsikirjoitus ynnä muu tehtiin päivän aikana ja koko paska kuvattiin yhdessä illassa. Ryhmämme oli pääosin ahkeraa, innokasta, motivoitunutta ja tehokasta väkeä ja itse olin äärimmäisen tyytyväinen monen työpanokseen. Nyt sitten vain odotellaan, että päästään edittiin katsastamaan saatu materiaali. Viimeistään viikon parin päästä olisi tarkoitus nähdä lopullinen tulos, kun tuossa on nyt tuo syyslomakin välissä.

Eilinen oli siis joka lailla hauska ja mielenkiintoinen päivä. Odotan innolla tulevia projekteja, joissa olen mukana tuotantopuolella. Ennen niitä tässä on viikonloppuna musavideon kuvaukset, missä olen kamera-assarina. Siitä tulee varmasti kivaa ja mielenkiintoista. (:

Perun sanani maanantaista. Tiistait on sittenkin kaikkein omituisimpia koulupäiviä.

"Maanantai. Taas saapui aivan liian aikaisin kai..."

Eikun takas koulunpenkille ja säännölliseen, sivistyneeseen elämään. Viime viikonloppu oli taas ylitse kaikkien aiempien. Valvomista aamukahdeksaan, henkeviä keskusteluja ihmissuhteista taikasieniin, Singstaria, livemusiikkia... Voi että, kuinka nyt kestänkään kokonaisen viikon paikoillani.

Memoira ja Avaruuspyssy soittivat Eetunaukiolla Porissa.
Ihan mahtia päästä taas pitkästä aikaa kuunteleen hyvää livemusiikkia!

"Jani sä oot ihana, kato mitä me tehtiin sulle!"

Maanantaiaamuna keräännyimme pienellä seitsemän hengen porukallamme Villilän pihalle. Antsa haki Uneton48 lyhytelokuvakilpailun 2-näytöksen ilmaisliput kaapistaan sisältä koulusta ja jakaannuimme kahteen autoon (Teemun ja minun). Nopea tankkaus ST1:llä ja kaikki oli valmista matkaa varten. Ajoimme kaikessa rauhassa kakkostietä kohti Helsinkiä. Punaiseen paholaiseen olivat mukavasti asettuneet AB, Antsa, Kari ja minä tietysti, moon kuski.

Menomatka oli ihan kreisiä meininkiä lauluineen, mikroineen, raippoineen. Ajeltiin alkumatka Teemun peräpeilissä kiinni, mutta sitten kyllästyin hissutteluun ja painelin ohi. Matkanteko on paljon mukavampaa kun saa mennä omaa vauhtia. :D
Pysähdyttiin Forssan ABC:llä, Autokeidasta vastapäätä ja Henna halusi ehdottomasti ottaa ryhmäkuvan. Niin tehtiin. Pissatauko, osa söikin jotain, ja taas mentiin.

Yhtään en muista mihin aikaan oltiin Helsingissä. Ensimmäinen tehtävä oli löytää Käpylään, jossa Teemulla oli työhaastattelu yhdeltä. Löydettiin perille noin puolelta. Teemu meni kärkkymään haastistaan ja me muut löydettiin hetken hakemisen jälkeen vessa Oulunkylän kirjastosta. Antsa raukka luuli, että se oli maksullinen.
"Miten sä menit tonne vessaan?"
"Miten toi vessa toimii?"

Teemun haastattelu oli nopeasti ohi, joten me lähdettiin suunnistelemaan Helsingin keskustaan. Teemulla oli navigaattori. En oo ihan varma opastiko navigaattori väärin vai eikö sitä vain osattu tulkita oikein, mutta joka tapauksessa matkasta tuli melko mielenkiintoinen. Auto numero yksi eli punainen paholainen ja kova joukkomme löysi ensimmäinen määränpäähän - Stadikan ilmaiselle parkkikselle. Siellä sitten odoteltiin autoa numero kaksi ja neuvottiin (tai siis Antsa neuvoi) puhelimitse ohjeita. Autolla kaksi kesti jonkin aikaa, joten sillä välin AB, minä ja Kari päätimme leikkiä lehtikasassa. Juttelimme porukalla Antsan kanssa myös Reginan pehmopornonovelleista ja himokkaista rekkamiehistä. Juu älä kysy, et halua kuitenkaan tietää.

Auto numero kaksi löysi vihdoin perille. Totesimme silloin, että meidän onkin jo korkea aika lähteä suunnistamaan Vantaalle, mikäli haluamme käydä katsomassa 3D-elokuvan Flamingon Finnkinossa. Siispä taas tien päälle. Teemun navigaattori ja Teemu itse eivät olleet ihan samassa sävelessä, koska jälleen kerran reittivalinnat olivat paikoin melko erikoisia. Lopulta tiemme erosivat eräässä Tuusulantien risteyksessä ja päädyimme omin nokkinemme Flamingoon ilman Teemua ja navigaattoria, jotka sitten myöhemmin seurasivat perästä.
3D-elokuva oli hieno. Ihan uusi kokemus ja ehdottomasti kokemisen arvoinen. Silmät siinä vähän rasittuivat ja osa valitti päänsärkyä elokuvan jälkeen. Itse olin ihan sfääreissä ja teki heti mieli mennä katsomaan se uudestaan.
Kävimme tupakalla ulkona ja sompailimme sen jälkeen Jumboon Anttilaan, mistä porukka teki mm. DVD-ostoksia. Huomasimme kuitenkin pian, että meillähän tulee kohta kiire takaisin Helsinkiin Uneton48-töiden ensiesitykseen.

Kiiruhdimme parkkihalliin ja ahtauduimme neljän hengen porukallamme paholaisen sisuksiin, valmiina lentävään lähtöön. Ikävä kyllä Teemu ei löytänyt autoaan, joten lähtömme viivästyi. Kun lopulta päästiin vauhtiin ajelin Tuusulantietä Helsinkiin päin, ehkä lievällä ylinopeudella. Olimme Helsingissä suhteellisen hyvissä ajoin, mutta ongelma muodostui kun piti löytää parkkipaikka. Parkkihalleissa ei käynyt Visa Electron ja kellään ei tietenkään ollut tavallista luotto- tai pankkikorttia. Joka vitun kadunvarressa oli pysäköintikielto. Stressitaso nousi ripeästi samoin kuin vitutus. Lopulta löysimme ilmaisen parkkipaikan, joka oli jopa aika lähellä Andorraa, jossa töitämme esitettiin. Seuraava hädän aihe : lippumme olivat Hennalla, joka oli Teemun autossa, etsimässä parkkipaikkaa. KRÄÄ!!

Jonkin täysin yliluonnollisen ihmeen voimin pääsimme kaikki paikalle vain viisi minuuttia myöhässä ja pääsimme vielä sisään teatteriin. Mainokset pyörivät jo kun hälisevä joukkiomme ryntäsi tyhjälle penkkiriville. Katsoimme kaikki ryhmässämme olleet lyhytelokuvat ja täytyy kyllä myöntää, että omamme oli hieno. Nyt hieman harmittaa että myöhästyttiin palautuksesta ja jäätiin kilpailiun ulkopuolelle. Mutta eihän sille nyt enää sitten mitään voi.

Kun oli tarkoitus lähteä takaisin kotiin Nakkimaahan löysimme kauhuksemme pienen punaisen paholaisen pussitettuna kadunvarteen. Olin pysäköinyt taskuun, mutta sillä aikaa kun olimme teatterissa, oli taaksemme aivan kiinni vetokoukkuun pysäköinyt joku saatanan citymaasturi, niin että ainoa käytettävissä oleva tila oli se pieni väli, ehkä puoli metriä jos sitäkään, jonka olin jättänyt eteemme pysäköityyn autoon. Kaiken lisäksi kadulla vieressämme oli pysäköitynä jonkin sortin huoltopaku. Ei helvetti. Huoltopaku otti ja lähti onneksi, mutta meikäläisellä oli hetken aikaa tekemistä kun väätelin ja kääntelin Pösöä eteen ja taakse saadakseni sen ujutettua kusipäisen citymaasturin aiheuttamasta pussista. Onnistui, mutta ei se ihan helppoa ollut.
Pysähdyimme ABC:llä Töölössä. Pissa- ja tankkaustauko. Antsa bongasi toiselta puolen katua Jussi69:n, joka on AB:n suuri fanituksen kohde. AB kiljaisi, tarrasi mua hihasta ja lähti juoksemaan kohti bongattua hahmoa. Meinasin mennä turvalleni asfaltille rajun nykäyksen voimasta. Miesraukka hoiti asioitaan (raha-asioitaan siis) otto-automaatilla samalla kun AB kyyläsi vierestä.
"Onks se se?!"
Kun julkimoparka sitten lähti automaatilta, kävi AB kimppuun ja pyysi yhteiskuvaa. Minähän se siis räpsin sitten neljä otosta, enemmän ja vähemmän kauniita. AB kiitti, hyppi ja kiljui riemusta. Kohtelias oli tuo yllätetyksi tullut muusikko, ja käsittämättömän lyhyt.

AB oli ihan taivaissa koko kotimatkan. Mua alkoi hieman väsyttää, mutta Antsan ostama energiajuoma tehosi nopeasti. Lauloimme hulluna kaikkia biisejä, joita radiosta tuli. Paluumatkalla pysähdyimme jälleen Forssassa, tällä kertaa Autokeitaan puolella. Söimme, tyhjensimme rakkomme, tupakoimme ja tankkasimme ennen kuin keräännyimme jälleen autoihin. Antsa osti kaupasta Movetronin kokoelmalevyn ja matka Forssasta Nakkilaan sujuikin melko nostalgisissa tunnelmissa, kun muistelimme ala-asteen diskoja, ysärimuotia, Nylon Beatia ja muita lapsuuteemme kuuluneita ilmiöitä. AB ja Kari eivät olleet ihan yhtä innoissaan.
"Sä oot mun Romeo, mä oon sun Julia
En suudella saisi sun huulia!"

Pysähdyimme tupakkitauolle Antsan kotitalon liepeille. Tässä vaiheessa kello oli jo varmaan lähempänä yhtä. Yö oli kylmä ja taivas kirkas ja etsimme sieltä tuttuja tähtikuvioita. Antsa osoitti minulle otavan ja pikkukarhun ja itse yritin etsiskellä orionin vyötä.

Olimme takaisin Nakkilassa varmaankin joskus puoli kahden tai kahden aikaan yöllä. Odotimme hetken Villilän bussipysäkillä Teemua ja Marjetia ja Antsa lainasi Marjetilta englanninkirjaa. Keskustelimme hetken vähemmän henkisellä tasolla pornosta, sen visuaalisuudesta ja pornonovelleista. Joitakin asioita en olisi halunnut tietää kanssamatkustajistani.
Saimme villin idean ja päädyimme Karin, AB:n ja Antsan kanssa kauppatielle (vai kadulle?, who cares!) pelaamaan BUZZ!-tietokisaa pleikkarilla. Sairasta. Ilakoimme neljään aamulla, vaikka Kari tosin yritti epätoivoisesti nukkua jo aiemmin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun lähdimme Antsan kanssa, heitimme parit ringit liikenneympyrässä vielä ennen nukkumaanmenoa. Heitin Antsan kotiinsa ja lähdin itse katsastamaan omaa sänkyä. Pääsin nukkumaan puoli viideltä aamulla.


Tänään kello herätti puoli kahdeksalta, olen siis nukkunut noin kolme tuntia. Tuntuu kuin en olisi ummistanut silmiäni sitäkään vähää, mutta toisaalta ei kyllä oikeastaan edes nukuta. Karua.

Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat, lähdetään reissulle!
Road trip, eiksjea guys? ;D

VICE RELIGION - Feel

http://www.mikseri.net/artists/?id=101856