IRC-Galleria

minkä vitun takia mä kirjotan tällästä paskaa keskellä yötä? ei näitä kukaan lue. mulla on omaa kivaa...

and still going strong...

kello näyttää 3:17. still alive and kicking! kauankoha mä kestän?

life for rent?

please step this way.

Kello on... wa? 2:29, torstaiaamuna. Tänään on 4.1. Idols aloittaa uuden tuotantokautensa MTV3-kanavalla kello 20.00.

Mä istun koneella. Mä oon istunut koneella jo noin viisi ja puoli tuntia. Ainakin. Kaikki kaverit on kaikonneet messengeristä jo aikoja sitten. Mä istun yksin koneella kun koko muu talo nukkuu. Mä katson youtubesta paskan kuvanlaadun omaavaa Jackass the movie-elokuvaa ja possutan mun joulukarkkeja. Geisha on hyvää.

Mä tänään sanoin frendilleni mesessä, että mä ansaitsen takaisin nörttikunniaani... Tai jotain sinnepäin. Mä myöskin tokaisin, että oon kusessa kun joululoma loppuu sunnuntaina ja mä päädyn takaisin Opistolle, jossa nettiyhteydet eivät ole enää käden ulottuvilla. Ja siellä täytyy aamuisin herätä. Ihan oikeasti.
Yeah, I'm fucked.

Tänä yönä, kellon kumahtaessa kaksitoista, vuosi vaihtuu. Kuutonen kangistuu seiskaksi ja kaikki laskurit nollataan. Olen taas puhdas, viaton ja vailla harmeja. Tai niinhän sitä luulisi..

Uuden vuoden aatto on kusetus. Ihmiset kaivautuvat rauhallisen joulun vieton jälkeen koloistaan takaisin ulkomaailmaan. Enää ei tarvitse viettää hiljaiseloa perheen kanssa kauniisti sovussa ja mallikkaasti käyttäytyen. Uutena vuotena voi ryypätä ja rellestää. Naida aivot pellolle tiedä minkä havukan kanssa ja hypätä vaikka tuomiokirkon kupolista, jos huvittaa. Nythän vaihtuu kokonainen vuosi! Nuoret ja aikuiset ovat järjestäen kännissä ja lapset seuraavat silmät kiiluen raketteja. Joka vuosi joku raukka napero saa kännisen veljen epäonnistuneen sihdin ansiosta ihailla näitä sähikäisiä lähempää kuin on tarpeellista. Jep. Ja vaan siksi, että päivä taittuu taas uuteen.

En mä yleensä ole tällainen pessimisti. Mä en ole kyyninen ihminen. Päinvastoin mä olen yleensä se, joka kehottaa kaikkia muita katsomaan asioiden valoisia puolia. Okei, onhan niitä maltillisia juhlijoitakin olemassa. Absolutisteja riittää tänkin valtion kamaralla. Eikä joka ainoa kissanpieru päädy kenenkään pahaa aavistamattoman kakaran naamalle. Tottahan toki uutta vuottakin voi juhlia hyväkäytöksisesti perheen parissa nakkeja napostellen. Niinhän mäkin olen aina tehnyt.. yeah right!

Suoraan sanoen tää uusivuosi hössötys vituttaa mua. Se on taas vaan yks syy juhlia. Kyllä munkin tekisi mieli vetää pää täyteen, en sitä kiellä. Mutta se johtuu jostain ihan muusta kuin siitä että mä tahtoisin juhlia taas yhtä onnistunutta vuotta. Mutta mä nyt olenkin mieleltäni täysin tasapainoton ja ongelmainen muutenkin.

Muita uuden vuoden aaton traditioita maassamme on tinan valanta, vanhan vuoden muistelu ja uuden vuoden lupaukset. Eli siis.. Mitä vuosi 2006 toi minulle? Tammikuussa mä olin mukana kaupallisen hittiradioasema NRJ:n palkintogaalassa Helsingissä. Ei ihan mun tyyliä sellanen tapahtuma, mutta ainakin mä pääsin näkemään suosikkiartistejani. Kesällä mä pääsin ensi kertaa elämässäni rock-festareille. Se oli ehkä yksi mun elämäni parhaista päivistä huolimatta siitä armottomasta nestehukasta. Kesällä mä myöskin toteutin suurimpia unelmiani kun tein paskaduunia autokaupan kellarissa kaksi viikkoa ja palkkarahoilla ostin sen aidon ja oikean, Fenderin Stratocasterin. Mun valkoinen kaunokaiseni.. Vuonna 2006 mä onnistuin syventämään ystävyyssuhteitani. Mä en tietääkseni suututtanut kovinkaan montaa ihmistä. Ja hei! Mä en lyönyt ketään. Aika hyvin. Synttärieni alla mä leikkautin hiukseni. Mä harrastin kotimaanmatkailua ja veivasin pitkin vuotta väleillä Somero-Helsinki, Somero-Ypäjä, Ypäjä-Forssa, Somero-Forssa, Forssa-Lahti, Lahti-Helsinki jne... Lisäksi mä aloitin autokoulun ja olen ajanut jo arviolta pari sataa kilometriä. Mä onnistuin ajoittain tuottamaan henkeviä luovia teoksia niin tekstin kuin kuvankin muodossa. Mä kehityin kitaristina, vaikka paska oon vieläkin. Mä kehitin myös englannin kielen taitoani ja tutustuin laajemmin herra William Shakespearen tuotantoon.. Siinä joitakin menneen vuoden kohokohtia. Oli mulla kyllä tänä vuonna hetkiä suoraan helvetistäkin. Mut hei optimistisuuden nimessä jätetään ne luetteloimatta, eiks je?

Mun uuden vuoden lupaukset? None.

Tai ehkä mä pitäydyn siinä viimevuotisessa. Jos mä vaikka saisin karsittua itsestäni sitä suomalaista jäykkyyttä ja fyysisen kontaktin pelkoa. Mä voisin halata ihmisiä useammin. Ystäviäni siis. Varautukaa, raukat.

Ou mai gaad, moon valokuvataidemalli!
http://www.hyvinkaa.fi/modules/page/show_page.asp?id=4B79AC29009F4C47BB56DA18862D50AE&tabletarget=data_1&MENU_2_activeclicked=A6F65BABC7CE4D5BAF7BF2B6F48489B0&MENU_2_open=true&pid=8F6AB82366504BA09A9D3F8CE73CBC78&layout=sisasivu

Pärkele, ne on julkaistu.. Hiukan hämy olo.. :D




Tahtoisin kiittää kaikkia, jotka ovat tämän mahdollistaneet.

Ensiksikin kiitoksia Mirvalle, Anjin, ilman sinua ei näitä kuvia olisi kukaan ottanut. Kiitos.

Haluan kiittää kitaraani, joka teki minusta niin edustavan näköisen.

Stailaamisesta ja hiuksista kiitän itseäni. Pieni kiitos kuulunee tietysti myös Mirvalle, joka tarjosi takkinsa käyttööni ja avusti rintamerkkien asennuksessa. Kiitoksia.

Kuvauspaikan järjestämisestä myös kiitos itselleni, takapihamme on erittäin kuvauksellinen.

Haluan kiittää kaikkia, jotka tukivat minua koko prosessin ajan : isä, äiti, Mirva, kenkäni ja maan vetovoima. Ilman teitä tämä ei olisi mahdollista. Kiitos.

Ja lopuksi tietysti kiitos teille, rakkaat fanini. Te olette syy siihen miksi minä tätä teen.

Love and kisses!
x x x



Notice!
Fan base calculator : 1

Kah, perkele! Tuli talvi.

Ei ees kuoltu tänään. Olin Jipon kanssa kolmas. Vittuvie oli niiiiin lähellä ettei voitettu reilusti koko paskaa, meni ainakin 20 pistettä sivu suun.. Vituttaa. Taidan olla liian kilpailuhenkinen näihin leikkimielisiin tempauksiin. :D

Kuolen huomenna.


Maastotaitokilpailut, minä, Jippo ja paljon pelottavia rasteja. Kastun, tipun päälleni, tipun kyljelleni, tipun perseelleni ja tipun päälleni. Joo, me kuollaan. :P