IRC-Galleria

Tiedän, ylikulutettu aihe. Kirjoitan siitä nyt kuitenkin, ei tätä kukaan lue mutta se on sivuseikka.

Mielestäni sosiaalinen viestintä massoille on loistojuttu. Facebookin kautta tapaa vanhoja tuttuja ja sukulaisia, ja pystyy kommunikoimaan ihmisten kanssa, joita muuten ei tapaisi, ainakaan usein. Facebookissa on myös pelejä, joilla voi tappaa aikaa, mutta tätä en tee kovinkaan usein koska ko. pelit ovat vaarallisen addiktoivia. Ihan oikeasti, Bejeweled pilaa opiskeluni. Olen myös huomannut, että käyn nykyään useammin Facebookissa kuin ennen, mutta tämä aiheuttaa myös sen, että käyn galleriassa harvemmin. Nykyään en melkein koskaan jaksa kirjautua sisään tai lisätä uusia kuvia, käyn pari kertaa viikossa katsomassa kommentit, joita ei ole tullut joten palaan muiden asioiden pariin. Sääli sinänsä, koska täällä sai joskus ihan hyvinkin tapettua aikaa.

Twitter puolestaan vaikuttaa hieman turhalta. Okei, siinä saa nopeasti sanottua sanottavansa ja voi seurata julkkiksia, mutta koko homma on ylihypetettyä. Itseltäni löytyy Twitter-acco, jota olen päivittänyt jopa kahdesti, etten joudu sille "60% ihmisistä päivittää twitterinsä vain kerran"-listalle.

Facebookin ansiosta en tunne oloani yhtään oudoksi, vaikka kännykkä ei olisikaan mukana tai akku on loppu, koska saan ihmiset yleensä facebookista kiinni. Käytännöllistä, kätevää ja toimivaa.

Viimeisenä mainitsen Omeglen, josta joskus tapaa mukavia ihmisiä, suosittelen kokeilemaan.


Tästä tähän, seuraava blogipäivitys tulee taas siinä vuoden päästä, jos tätä tahtia mennään.

P.S. Tuntuu hauskalta kirjoittaa itselleen. Ehkä alan pitämään päiväkirjaa... Oh wait.

On tullut aika todeta, että musta alkaa vähitellen tulemaan se mitä olen vihannut koko pienen elämäni... Ja itseasiassa, huomasin että tuo viha on pelkkää kateutta. Olin ennen pikkusielu wnb hevari, joka dissas kaikkia muita vaan siks miltä ne näytti ja mitä ne kuunteli. Nykyään oon melkein vastakohta, kuuntelen kaikkee mist pidän ja mikä kuulostaa hyvältä, ja en valita joka asiasta niinku ennen. Ja se heijastuu silleen, että ihan perusasiat elämässä paranee ja oppii jopa nauttimaan siitä, vaikka se (elämä) välillä hieman perseestä onkin.

Tyyli on muuttunut, ehkä jos vuosi sitten olisin kattonut itteäni peiliin ja nähny mitä oon nykyään, oisin varmaan nauranu ja kelannu et "ei, ei näin." Mutta kyllä, kyllä näin. Suosittelen joskus kokeilemaan jotain ihan uutta, muutosta. Ehkä tykkäät siitä, ehkä et, mutta kannattaa kokeilla.