IRC-Galleria

Tein suurehkon muutoksen. Alkujaan Gilmerin piti Laurdonin kuoleman jälkeen palata Othorteniin, jossa on juuri käynnistynyt valtava teurastus (neolit). Tässä vaiheessa Cathrand olisi siis jo kironnut (Welhimin avustuksella) arkkimaagin, ja C:n hyökkäys kerrottaisiin takaumana (Guiron?). Gilmer olisi tavannut Gaeredhelin kaupungissa, josta he olisivat yhdessä paenneet. Totesin että massacre on liikaa. Mitä sellaisen näkeminen tekee Gilmerin psyykelle? Sellaista kokemattoman on vaikea eläytyä sellaisen kokeneen asemaan. Muutan sen näin: Gilmer palaa kaupunkiin, jossa maageja on _sala_murhattu. Metsädemoneja ja neoleja on nähty lähistöllä ja Gaeredhel kertoo nähneensä mystisen parrakkaan miehen (Cathrand). Pian tämän jälkeen Harmaakaapu sairastuu (kirous). Murhia tapahtuu koko ajan lisää. Kuumehoureinen Harmaakaapu saa sanotuksi: "Haltiakaapu... Satama". Samalla hetkellä kirous voimistuu, arkkimaagi herää ja Cathrandin pakottamana hyökkää. Guiron torjuu iskun, mutta luhistuu. Gilmer ja Gaeredhel pakenevat Lonrondiin.

Selitys: Sopii paremmin kirjan tyyliin, eikä riko eheyttä. On aina mukavaa kuvata jo(i)ta ku(i)ta henkensä edestä pakenevaa. Neolien toimintaan sopii niin ikään paremmin tuollainen salakavaluus, pimeässä toimiminen. Haluan pitää myös Cathrandin loppuun asti hieman taka-alalla. Sellainen taustalla vaikuttava kelmi, niin kuin Star Warsin Keisari, vaikka C toimii myöskin itse, eikä vain nakita alaisiaan (koska tietää vain hänestä itsessään on gutseja haastamaan Harmaakaapu JA Margongar).