Eilen näin kauneimman unen miltein ikinä. Noin visuaalisesti ja tuntumaltaan.
Olinkin harmitellut jo tovin, kuinka en näe nykyään unia. Nuoruudessani näin ainoastaan unia jos oli stressiä ja jokin ahdisti. Aahhhhdisti!
Mutta nyt onneksi ei stressaa, ja unet ovat paljon fiksumpia. Jokaisessa oma tarinansa ja paljon muistettavaa. Eittämättä uudelleen aloittamani kirjojen lukeminen antaa mielikuvitukselleni apuja.
Otettua huomioon kuinka ihme psy-trippausta osa lastenkirjoista ovat(liisa ihmemaassa),
voisin ruveta teettämään unistani lastentarinoita. Nyt niitä olisi jo kaksi:
Kultainen rakentaja.
Kasvopuu.