Toisiinsa kietoutuneina
he kulkevat metsän halki
heille tuntemattoman,
pienille loputtoman
Rukka-Peikko Takkutukka
ja Heikko-Peikko Pelokas
molemmat niin urheina ovat
toistensa tukena
Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka, jota ei osaa sanoin kuvailla
sen tahdoi itselleen Rukka, pikku takkutukka
Lyijynraskaita
jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa, ympärillä pelkkää harhaa
Halki jäätyneen maan
he kulkevat käsikkäin,
katsomatta toisiaan,
sanomatta sanaakaan
Jään pinnasta peilasivat
uurtuneita kasvojaan,
silmät niin vettyneet ovat
isäntiinsä pettyneet
Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin
hukkui Heikko-Peikko
Niin se vain menee, ei aina käykään niin,
kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka
Uusimmat blogimerkinnät
- Arvostelussa: Rosemaryn Painajainen (19... 13.08.
- Broken Picture 22.06.
- The Last Act of the Nature 10.06.
- A. R. Viagra (?-1851) 21.04.
- Julle Adolf Kischner ja Niklas Fredrick Und... 21.04.
- Kingdom of Earth 28.03.
- harjottelua 08.03.
- LS IV 04.03.
- Little Story III 02.03.
- Little Story II 02.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (22)
-
▼
2008 (81)
- ▶ joulukuu 2008 (7)
- ▶ marraskuu 2008 (4)
- ▶ lokakuu 2008 (17)
- ▶ syyskuu 2008 (9)
- ▶ elokuu 2008 (18)
- ▶ heinäkuu 2008 (17)
- ▶ kesäkuu 2008 (9)