Mut pistettii äsken paketoimaa lahjoi mitä äiti oli ostanu Saksast.
Noh, siinähän sitte paketoin muutaman ja ku äiti katteli niit määrii mitä meni kenellekki, ni sit se laukas et
''Sä oot kyl ehdoton lahjakuningatar tän hetkisen tilanteen mukaa. Kellee ei oo vielä ostettu niin paljo lahjoja ku sulle.''
x---x Taas. Ja se määrä ei lopu tohon...
Sit mua kävi ahistaan. Miksikö? Kaikki muut heittäis takaperin volttia ton tilanteen kans, mutku meidän perhees se on vähä eri asia.
Äiti käyttää sitä hyväkseen voidaksee huutaa mulle enemmän ja pienemmist asioist niiden nojalla. Ja niin se tulee tekemää sit ku se taas kilahtaa, niinku se teki jo tos äskettäinki vaikken mä ollu tehny mitää väärää ni tietenki mua syytettii.
On se kiva ku muual jouluaattona kaikil on rauhallinen mieli ja hyvä olla ja kaikil on kivaa. Ja mä itken sisälläni ku avaan paketteja. (Ja sitä paitsi meil on semmonen vitun paska homma made by äiti, et jokainen avaa yhen paketin kerrallaa ja sitte sitä ihaillaa ja sit seuraavan vuoro avaa jne. sit äiti ja heikki hidastelee ihan kympil et me ei teemun kans päästä avaan nopeesti. Vittu lahjat pitää repiä auki niin et lahjapaperit ja -narut lentää ilmassa ja sit ihkuttaa kaikkii...)
Et hyvää joulua vaan teillekki.