IRC-Galleria

I Alku sanat
Aattelin, et ehkä voin jotain raapustaa tänne pitkästä aikaa, vaikka pitäis nukkuun menne kohta. En usko, et kukaan jaksaa oikeesti kiinnostua mun selityksistä tai mistään, mut mun tekee vaan nyt mieli avautua. Angst. Anteeksi ja kiitos.

II Morningtide...
Djoo, uus MtG-edikka häämöttää. Mietin täs just sitä, että vosin skipata sen kokonaan. Ei jaksa sellainen setti kiinnostaan, mis ei oo mulle melki mitään. Tai noh, tietty pari rarea on, jotka voisin heti napata, mut mun tuurilla en ees nää siitä. Saman blockin (Lorwyn) ekassa setissä on ainakin 11 ihanaa rarea, mut en saanut niistä, kuin yhden... Noh, ehkä luotan sitten siihen, et muut saavat kivat kortit ja mää voin sitten vaihtaa ne. Noh, ainakin säätän rahaa.

III Autokoulu
No jee, pääsin sen teorian läpi viime tiistaina. Tietty oon kauheen helpottunut, mut nytten sitten panikoin siitä inssistä. Viime autoilu kerta meni ihan käteen. Se ei vaan sujunu. Ja huomen pitäis ajaa. Oon jo ihan paniikissa. Huomiseks on luvattu lumikuuroja. En kumminkaan osaa ajaa. Enkä varmaan ole tarpeeksi hyvä, sit kun se inssi on. Ei sekään kovin kaukana pitäis olla, mut mikä mää sille voin, jos en vaan osaa? En vaan haluis aiheuttaa harmia äidille ja iskälle ylimääräsillä kustannuksilla lisätunneista, kun onhan ne jo pulittaneet vaikka kuinka paljon mun kouluun :S

IV Intian matka
Kyl, olin Intias joululomalla. No jaa, kai se oli ok reissu. Ei muuta siitä

V KLM Movie
Kiitos Auronille <3 Ihanaa kattoo kisamuistoja :P Siin on vaan niin rento fiiliki ja kaikki on vaan niin jees <3 Kummasti piristää päivää. Sarukin oli ihan "hädissään" sitä kattoessaan: "Oonko mää muka noin tyhmä? :O "

VI Sunnuntai, 27. päivä
Zone-kisat sunnuntain <3 Voittoa ei tule, mutta mennään nyt sitten ottaan turpiin kunnolla :P

VII Se saakutin kone...
No kun se ei vaan voi toimia! Sil on jotain mua vastaan. Asensin ajurit ja nyt kaikki on ok? Noh, ei todellakaan! Enkä tie, mikä @#¤%%£ sen ongelma voi olla. Ja jee, en voi saada siihen sitä vamma-Vista levyjä. Pitää kuulemma ostaa erikseen. Haluan saada sen kuntoon. Se on ollu yli kuukauden, eikä toimi vielkään. Vanhemmat ja veli oottaa, et mää teen sille jotain. Mutta kun en mä vaan osaa! Miks ne ei voi uskoa, et joku ammatti-ihminen olis parempi? Ja se sit tietäis lisäkustannuksia, vain sen takia, et oon niin hiton tyhmä.

VIII Työharjoittelu
No jee. Miks kaikki muut tuntuvat olevan asiasta niin innoissaan, paitti mä? Noh, enhkä kaikil muil on kivempaa, kuin mulle. Tai siis, en väitä, et mulla kauheeta olisi. Aika lepposta. Mutta, miks työaika on 8-16? Ja sit sitäi pitäis kestää toukokuuhun. Ei elämä. Kärsin vapaa-ajan puuttesta jo silloin, kun oli koulunssa 2. jakso menossa (26 viikko h), ja nyt sitten pitää tehä töitä niin paljon. Ja sitten viel lykätään tollainen, josta en saa ees palkkaa? Tietty on paikkoja, josta vois saada palkkaa, mut mistä mää olisin sellaisen vetästy? Nyyh. Työmatkoihinkin menee liikkaa aikaa. Mis hiton välissä ehin tehä kaiken oman säätöni? Mis välis ehin antaa aikaa itsellnei? Hiihtolomalla? Ehkä sitten niin.

IX Elämä on?
En voi muuta sanoa, kuin sen että elämäni on täl hetkel oikeesti päin jotain. Osa johtuu joistain yllämainituista syistä. Mä en vaan jaksa. Työt, kaverit, harrastukset ja kaikki pitäis mahtua päivään tavalla, tai toisella. Mihin ihmeeseen se aika menee? Miks mää en ehi tehä mitään? Kuulen usein sitä, kun kaverit valittavat omaa tylsyyttään. Miten jollain voi oikeesti olla tylsää? Mä en vaan tajua.
Haluan pitää kaverit lähellä itseäni. Haluan olla kaikkien kanssa. Mä haluan auttaa heti kaikkia, jotka apuani kaipaavat. Haluan olla pirteä ja iloinen. (Noh, kyl mää aika paljon iloiselta varmaan kaverien kaa vaikutan. Ainakin antavat toista aateltavaa elämän paremmasta puolesta) Haluan tehdä kaikkeni rakkaitteni ja kavereideni eteen, minkä voin. Minä tarvitsen heitä kaikkia. Mutta, vaikka minä itse tekisin kaikkeni, se ei auta. Se ei auta minua, eikä tällä hetkellä lohduta yhtään. En tiedä, mitä teen itselleni.
Kaikki oli vaan niin ihanaa... Pelkään vaan, et se ilo ja ihanuus, jonka koin 20.4-31.5.2007 ei enää ikinä voi tulla takaisin. En ikinä voi unhoittaa sitä yhtä päivää. Olin niin onnellinen. Kunnes, kaikki muuttui. En tiedä, mitä voin sen eteen tehdä, et ne aijat palais. Varmaan mää myös aiheutin kaikki muutokset. Ei siihen mitään muuta syytä voi mun mielestä olla. (Noh, hyvä on aina itseä syyttää, vai mitä?) Odotin sitten, että kaikki muuttuu. Noh, ei viel ole muuttunut. En tarkoita, että on koko ajan alamäkeä ollut. Onhan tietty aina omat ilonsa joka päivässä(?). Välillä menee hyvin ja välillä päin mäntyä. Ja aina silloin, kun luulen, ja toivon, että kaikki muuttuu parmmaksi, käy päin vastoin. Se mitä tein joulukuussa, ei vaukuttanut kaiketin mitenkään. En kyllä olettanutkaan, et heti sen jälkeen tapahtuisi jotain. Sit kumminkin alkoi taas näyttään paremmalta. Ja sitten se Intian matka katkaisin kaiken. Nyt sitten oon ollu vähän maassa. Kun se työhajoittelu alkoi, ja viime ajokerta meni päin jotain. Ja viime perjantai. Voi tyhmä minä. En vaan olisi halunnut, että siinä käy niin, kuin kävi kesällä. Onpahan yks syy vihata itseäni enemmän. Onneksi sentään Mikke halusi olla yhteistyöhaluinen...
Olettavasti pilasin taas kaiken. Miks en osaa pitää suutani tukossa? Miks en vaan voi ymmärtää muita ja osata ajatella omilla aivoilla sen mukaan? Miks oon niin helvetin tyhmä? Jos siinä käy niin, kuin pelkään, en koskaan, koskaan voi antaa sitä itselleni anteeksi. En.
Minä vain pelkään niin paljon. Ja näköjään kerjään sääliä. Haluan oikeesti vain olla iloinen ja ym, mut kun mä pelkään ja sitten masennun... En halaa, että pelkoni käy toteen. Miten mää muka sitten voisin elää? Mitäs, jos pilaan oikeesti aivan kaiken? Kaikki on varmana ollu tähän astikkin mun vikani. Mä vaan oon niin @£$€#¤% ihminen. Miten voin kostaa itselleni omista tyhmyyksistäni?

Yksi asia on varma. En luovuta. Olen yrittänyt jo kauan, mut en aijo luovuttaa, vaikka uskon, että millään ei ole mitään merkitystä. Unelmathan ei todetusti koskaan toteudu, eikä mulle koskaan käy mitenkään hyvin. (Toisaalta, en tajua, miten mulla sitten voi olla niin hyviä kamuja...) Jos luovutan nyt, en ikinä anna itselleni anteeksi.