Oletko koskaan tahtonut kuolla?
Kysyn tämän usein ystäviltäni ja he yleensä vastaavat, en.
Sitten kysyn: mitä sinä tekisin jo kuulisit että kuolet viiden minuutin päästtä. He vastaavat että he itkisivät ja soitaisivat kaikille joita rakastavat...
mutta...
Minulla on myös kavereita jotka ajatelevat kuolemaan joka päivä... Jotkut ovat jopa yritäneet itse murhaa... ja yksi on onistunut... Heille ajatus kuolemasta on toivo... He odotavat sitä joka auringon nousun ja laskun, joka senkunti jotka he elävät ovat heille turhia, arvotomia, pelkkää tuskaa...
Jos kysyn heiltä mitä tekisit jos kuulisit kuolevasi viiden minuutin päästä, he hymyilisivät elämänsä ensimäisen kerran...ja kirjoitaisivat siitä kaikesta tuskasta, he kestäisivät...loppuun asti...
Minun on sanottava että kuulun noihin äskeisiin... koska meitä kaikkia yhdistää yksi raskas kahle.. masennus...
Jos ajatelet tämän luettua puhua minule... tarjota apua... Sanon tämän suoraan SE ON TURHAA! Et kuminkaan voisi ymärtää minua...Et voisi lohduttaa minua...Et voi tehdä mitään hyväkseni...Minä olen mikä olen ja kannan se raskaan taakan loppuun astti... Mutta millon on se loppu...minä päätän sen, etkä sinä voin vaikuttaa siihen päätökseen mitenkään....