IRC-Galleria

Sattaa...
sä rakastit sadetta,
soitit mulle ainna sillon,
kateltiin sitä ainna yhdessä,
oltiin silloin aina iloisia.
Nyt sattaa,
katson puhelinta mutta se ei soi,
kuuntelen sadetta,
kuulen sinun naurusi.
Taidan seota,
kuulen viellä äänesi,
tunnen kosketuksesi,
näen hymysi.
Näen sinun istuvan viereläni,
niinkuin mitään ei olisi käynytkkään,'
tiedän että et ole siinnä oikeasti,
mutta mitä väliä.
Sillä näen sinut viellä,
ja se on kaikkein tärkeintä.
Sadepilvet katoavat,
aurinko tulee esiin,
se valaisee pelkää tyhjää huonetta,
suljen verhot,
en voi siettää aurinkoa enkä koskaan aijokkaan,
Olen taas yksin,
tulen aina olemaan yksin,
niin kuin moni ystäväni sannoo:
Jotkut ovat tarkoitettu elämään yksin,
Hymyillen itselleni,
Minä kuulun heihin,
minut on kasvatettu elämään yksin,
olen kestänyt sen tähänkin asti,
joten kestän se viellä hauttaankin asti
(mutta matka hauttaan voikin olla ylättävän lyhyt ;)

Olimme parhaat ystävät,
tunsimme toisemme paremmin kun kukaan muu.
Tunsimme yhdessä sen elämän tuskan,
koimme saman kohtalon.
Itkimme, joskus jopa nauroimme yhdessä,
tiesimme runoista surulisimmat,
kirjoitimme niitä yhdessä.
Tiesin kyllä että teet sen,
lopulta sinä soittit ja pyysit käymään,
Näin sen silmistäsi,
et enään kestäisi,
näimme sen molemat,
Katsoit suoraan silmiini,
tiesin mitäse merkitsi,
Hymyilit minulle,
hymyilin takasin,
Pyysit seuraamaan
ja minä seurasin,
Annoit pienen paketin ja hymyilit,
sanoit vain:
Älä avaa sitä täällä, odota kunnes aika on oikea. Tiedät se kyllä itse millloin se on.
Halatiin ja hyvästeltiin,
lähdin kotiin mutta toivotin viellä hyvää yötä.
Seuraavana päivän kun olin kolussa,
tunsin sen,
se sattui enemän kuin mikään muu,
sitten olin taas rauhalista.
Tunsin oloni tyhjäksi,
en tuntenut vähään aikaan mitään,
tunsin hellän tuulen henkäisyn poskelani vaikka ikkunat olivat kiinni,
havahduin kun opetaja kutsui nimelläni,
Väli tunti tuli ja avasin paketin,
sisällä oli kirje:
Moi.
Mä halusin kirjoittaa koska olet ainoa joka ymärsi minua.
Kiitos, sä annoit mulle mailman ihanimmat vuodet.
En ikinä unohda sua ja toivon että sä et unohda mua.
Olen todella paholani.. En vaan kestä enään, Bye
Ps: Muistatko tän?
Katsoin paketiin ja sieltä tuli punainen nauha,
kyllä mä sen muistin.
se oli nauha jonka me löydetiin sinä päivänä kun tavattiin.
Puhelin soi,
vastasin siihen,
soittaja oli äitisi.
Hän itki ja itki,
en melkein saanut selvää,
mutta sitten hän sai sanottua,
Kuuntelin, mumisin jotain vastaukseksi
ja suljin puhelimen.
Oneksi koullu oli jo loppunut,
en tiennyt mitä tehdä,
en osannut itkeä, en puhua
Kuulin vain pääsäni ne sanat,
ne viimeiset sanat jotka sinulta kuulin,
Viimein kyynel valui poskeltani,
et olle enään täällä,
ja minä tunsin sen,
kyyneliä tuli vain lisää,
olin taas yksin...