Uusimmat blogimerkinnät
- Aamuni 16.07.
- Iltani 16.07.
- Mistä tietää että on tylsää 15.07.
- yay 12.08.
- tylsää 06.08.
- Turkissa.... 24.07.
- nähään 22.07.
- Oli tylsää 05.07.
- [Ei aihetta] 22.06.
- [Ei aihetta] 20.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (3)
- ▶ 2010 (35)
-
▼
2009 (43)
- ▶ joulukuu 2009 (5)
- ▶ marraskuu 2009 (13)
- ▶ lokakuu 2009 (7)
- ▶ syyskuu 2009 (1)
- ▶ elokuu 2009 (17)
Blogi
^^Maanantai 28.12.2009 13:42
Aaaa~ <3 Olen taas yaoin aiheutamissa huumeissa~ Aurinko paisttaa linnut laulaa, serkku puhuu vieressä itsekseen -.- ja lumi kimmeltää <3
kIpEeTiistai 08.12.2009 15:06
Oon kipeä 8DDDD JEEE!!!!!! kello on 13:06 jä heräsin vasta. jeeeeeeeeeeeee......pitäs siivota huone 8<
Muuten tapasin eilen meidän vanhan luokalaisen eli Nooran
Se on muuttunut ihan hirveesti. Mutta muuten sama mukava noora ^^ Se lupas tulla tänään meseen o.0 Joten kone on auki koko päivän jeeeee
Muuten tapasin eilen meidän vanhan luokalaisen eli Nooran
Se on muuttunut ihan hirveesti. Mutta muuten sama mukava noora ^^ Se lupas tulla tänään meseen o.0 Joten kone on auki koko päivän jeeeee
tyyyyyyyyyyyylsääääLauantai 05.12.2009 13:57
hmmmm.....pitäs kohta lähteen Janskun syntäreille...
Ei jaksais mutta kyllähän mun pitää mennä kaverin syntäreille ^__^
*haukotus* vääääääsyttäääääääää............
eikö joku vois soittaa mulle, Venla? Hanna? Maaria? Moona? JOKU !!!
........ei sit =.=
Ei jaksais mutta kyllähän mun pitää mennä kaverin syntäreille ^__^
*haukotus* vääääääsyttäääääääää............
eikö joku vois soittaa mulle, Venla? Hanna? Maaria? Moona? JOKU !!!
........ei sit =.=
Masennus 2Sunnuntai 29.11.2009 21:47
Kiitos kun annoitte elämän,
jonka itse omakätisesti tuhosin.
Kiitos kun toitte tehtävän,
jonka takia itseni murhasin.
Kiitos kun unohditte unelman,
jota en koskaan saanut toteuttaa.
Kiitos kun otitte jumalan,
joka ei minua voinut kärsimyksiltä pelastaa.
Olen kiitollinen, koska opetitte,
ettei kaikkea ikinä saa.
Olen kiitollinen, koska annoitte
minulle syyn tähän murhaan.
Älkää itkekö, en ole sen arvoinen.
Älkää surko - minä sain siivet ja vapauden.
Älkää syyttäkö ketään,
minä tämän tein.
Älkää osoittako ketään,
minä itse itseni pimeyteen vein.
Elämä maistui puurolta,
minähän en siitä tykkää.
Elämä tuntui turhalta,
miksi kestää sitä enempää?
Olin itsekäs paska,
valheiden aitta.
Oli jo aika
luopua toivosta.
Minä en enää ole turha -
ruokin maata ja sen asukkeja.
Minä en enää pelkää kuolemaa,
en yksinäistä tuomiota -
Minähän olin aina yksin.
....limun puute....?
jonka itse omakätisesti tuhosin.
Kiitos kun toitte tehtävän,
jonka takia itseni murhasin.
Kiitos kun unohditte unelman,
jota en koskaan saanut toteuttaa.
Kiitos kun otitte jumalan,
joka ei minua voinut kärsimyksiltä pelastaa.
Olen kiitollinen, koska opetitte,
ettei kaikkea ikinä saa.
Olen kiitollinen, koska annoitte
minulle syyn tähän murhaan.
Älkää itkekö, en ole sen arvoinen.
Älkää surko - minä sain siivet ja vapauden.
Älkää syyttäkö ketään,
minä tämän tein.
Älkää osoittako ketään,
minä itse itseni pimeyteen vein.
Elämä maistui puurolta,
minähän en siitä tykkää.
Elämä tuntui turhalta,
miksi kestää sitä enempää?
Olin itsekäs paska,
valheiden aitta.
Oli jo aika
luopua toivosta.
Minä en enää ole turha -
ruokin maata ja sen asukkeja.
Minä en enää pelkää kuolemaa,
en yksinäistä tuomiota -
Minähän olin aina yksin.
Ilta... : )
SadeKeskiviikko 18.11.2009 01:19
Sattaa...
sä rakastit sadetta,
soitit mulle ainna sillon,
kateltiin sitä ainna yhdessä,
oltiin silloin aina iloisia.
Nyt sattaa,
katson puhelinta mutta se ei soi,
kuuntelen sadetta,
kuulen sinun naurusi.
Taidan seota,
kuulen viellä äänesi,
tunnen kosketuksesi,
näen hymysi.
Näen sinun istuvan viereläni,
niinkuin mitään ei olisi käynytkkään,'
tiedän että et ole siinnä oikeasti,
mutta mitä väliä.
Sillä näen sinut viellä,
ja se on kaikkein tärkeintä.
Sadepilvet katoavat,
aurinko tulee esiin,
se valaisee pelkää tyhjää huonetta,
suljen verhot,
en voi siettää aurinkoa enkä koskaan aijokkaan,
Olen taas yksin,
tulen aina olemaan yksin,
niin kuin moni ystäväni sannoo:
Jotkut ovat tarkoitettu elämään yksin,
Hymyillen itselleni,
Minä kuulun heihin,
minut on kasvatettu elämään yksin,
olen kestänyt sen tähänkin asti,
joten kestän se viellä hauttaankin asti
(mutta matka hauttaan voikin olla ylättävän lyhyt ;)
sä rakastit sadetta,
soitit mulle ainna sillon,
kateltiin sitä ainna yhdessä,
oltiin silloin aina iloisia.
Nyt sattaa,
katson puhelinta mutta se ei soi,
kuuntelen sadetta,
kuulen sinun naurusi.
Taidan seota,
kuulen viellä äänesi,
tunnen kosketuksesi,
näen hymysi.
Näen sinun istuvan viereläni,
niinkuin mitään ei olisi käynytkkään,'
tiedän että et ole siinnä oikeasti,
mutta mitä väliä.
Sillä näen sinut viellä,
ja se on kaikkein tärkeintä.
Sadepilvet katoavat,
aurinko tulee esiin,
se valaisee pelkää tyhjää huonetta,
suljen verhot,
en voi siettää aurinkoa enkä koskaan aijokkaan,
Olen taas yksin,
tulen aina olemaan yksin,
niin kuin moni ystäväni sannoo:
Jotkut ovat tarkoitettu elämään yksin,
Hymyillen itselleni,
Minä kuulun heihin,
minut on kasvatettu elämään yksin,
olen kestänyt sen tähänkin asti,
joten kestän se viellä hauttaankin asti
(mutta matka hauttaan voikin olla ylättävän lyhyt ;)
Bye...nähdään rajan toisella puolellaTiistai 17.11.2009 23:03
Olimme parhaat ystävät,
tunsimme toisemme paremmin kun kukaan muu.
Tunsimme yhdessä sen elämän tuskan,
koimme saman kohtalon.
Itkimme, joskus jopa nauroimme yhdessä,
tiesimme runoista surulisimmat,
kirjoitimme niitä yhdessä.
Tiesin kyllä että teet sen,
lopulta sinä soittit ja pyysit käymään,
Näin sen silmistäsi,
et enään kestäisi,
näimme sen molemat,
Katsoit suoraan silmiini,
tiesin mitäse merkitsi,
Hymyilit minulle,
hymyilin takasin,
Pyysit seuraamaan
ja minä seurasin,
Annoit pienen paketin ja hymyilit,
sanoit vain:
Älä avaa sitä täällä, odota kunnes aika on oikea. Tiedät se kyllä itse millloin se on.
Halatiin ja hyvästeltiin,
lähdin kotiin mutta toivotin viellä hyvää yötä.
Seuraavana päivän kun olin kolussa,
tunsin sen,
se sattui enemän kuin mikään muu,
sitten olin taas rauhalista.
Tunsin oloni tyhjäksi,
en tuntenut vähään aikaan mitään,
tunsin hellän tuulen henkäisyn poskelani vaikka ikkunat olivat kiinni,
havahduin kun opetaja kutsui nimelläni,
Väli tunti tuli ja avasin paketin,
sisällä oli kirje:
Moi.
Mä halusin kirjoittaa koska olet ainoa joka ymärsi minua.
Kiitos, sä annoit mulle mailman ihanimmat vuodet.
En ikinä unohda sua ja toivon että sä et unohda mua.
Olen todella paholani.. En vaan kestä enään, Bye
Ps: Muistatko tän?
Katsoin paketiin ja sieltä tuli punainen nauha,
kyllä mä sen muistin.
se oli nauha jonka me löydetiin sinä päivänä kun tavattiin.
Puhelin soi,
vastasin siihen,
soittaja oli äitisi.
Hän itki ja itki,
en melkein saanut selvää,
mutta sitten hän sai sanottua,
Kuuntelin, mumisin jotain vastaukseksi
ja suljin puhelimen.
Oneksi koullu oli jo loppunut,
en tiennyt mitä tehdä,
en osannut itkeä, en puhua
Kuulin vain pääsäni ne sanat,
ne viimeiset sanat jotka sinulta kuulin,
Viimein kyynel valui poskeltani,
et olle enään täällä,
ja minä tunsin sen,
kyyneliä tuli vain lisää,
olin taas yksin...
tunsimme toisemme paremmin kun kukaan muu.
Tunsimme yhdessä sen elämän tuskan,
koimme saman kohtalon.
Itkimme, joskus jopa nauroimme yhdessä,
tiesimme runoista surulisimmat,
kirjoitimme niitä yhdessä.
Tiesin kyllä että teet sen,
lopulta sinä soittit ja pyysit käymään,
Näin sen silmistäsi,
et enään kestäisi,
näimme sen molemat,
Katsoit suoraan silmiini,
tiesin mitäse merkitsi,
Hymyilit minulle,
hymyilin takasin,
Pyysit seuraamaan
ja minä seurasin,
Annoit pienen paketin ja hymyilit,
sanoit vain:
Älä avaa sitä täällä, odota kunnes aika on oikea. Tiedät se kyllä itse millloin se on.
Halatiin ja hyvästeltiin,
lähdin kotiin mutta toivotin viellä hyvää yötä.
Seuraavana päivän kun olin kolussa,
tunsin sen,
se sattui enemän kuin mikään muu,
sitten olin taas rauhalista.
Tunsin oloni tyhjäksi,
en tuntenut vähään aikaan mitään,
tunsin hellän tuulen henkäisyn poskelani vaikka ikkunat olivat kiinni,
havahduin kun opetaja kutsui nimelläni,
Väli tunti tuli ja avasin paketin,
sisällä oli kirje:
Moi.
Mä halusin kirjoittaa koska olet ainoa joka ymärsi minua.
Kiitos, sä annoit mulle mailman ihanimmat vuodet.
En ikinä unohda sua ja toivon että sä et unohda mua.
Olen todella paholani.. En vaan kestä enään, Bye
Ps: Muistatko tän?
Katsoin paketiin ja sieltä tuli punainen nauha,
kyllä mä sen muistin.
se oli nauha jonka me löydetiin sinä päivänä kun tavattiin.
Puhelin soi,
vastasin siihen,
soittaja oli äitisi.
Hän itki ja itki,
en melkein saanut selvää,
mutta sitten hän sai sanottua,
Kuuntelin, mumisin jotain vastaukseksi
ja suljin puhelimen.
Oneksi koullu oli jo loppunut,
en tiennyt mitä tehdä,
en osannut itkeä, en puhua
Kuulin vain pääsäni ne sanat,
ne viimeiset sanat jotka sinulta kuulin,
Viimein kyynel valui poskeltani,
et olle enään täällä,
ja minä tunsin sen,
kyyneliä tuli vain lisää,
olin taas yksin...
Tämä oli ihanalle ystävälle...
Hän teki itsemurhan 9.10.09 kello. 13:59
Minä olin kipeä seuraavan päivän. Kuumettta oli 38.9 astetta
Kaikki sattuumaaa
Se nauha on vielläkin mun kädessä...
Oltiin tunettu 7 vuotta...
Sekin kärsi masenuksesta 7 vuotta ja sai viellä apua...
Se kävi terapiassa ja sai joskus lääkeitä
Se ei vaan kestäny kuminkaan...
Mä en koskaan ole saanut mitään lääkettä tai käynyt terapiassa....
Mulle ei koskaan oltu sanottu mitään mikä autaisi mua jatkamaan...
Olen kävellyt omilla jaloilla koko tämän ajan, ilman minkään laista tukea...Mutta en mäkään ikuisuukisa kestä...
- Luokiteltu yhteisöihin
- Itsemurhan tehneiden läheiset Muut,
- Selvisin ystävän itsemurhasta Kaverit,
- Ystäväni on tehnyt itsemurhan Kaverit
Too near I can't move onTiistai 17.11.2009 21:02
I'm messed up inside.
You were with me a while ago,
But now you're gone.
I let you too near,
I let you so near it was easy to brake me.
I know you didn't want to,
You just told me the truth and everything was gone.
Now I'm tryin' to move on, just move on.
But it's not so easy,
I miss you too much,
There's no day I don't think about you.
And when you talk to me,
You give me hope and I keep falling,
I still believe we can go back to the past
You were with me a while ago,
But now you're gone.
I let you too near,
I let you so near it was easy to brake me.
I know you didn't want to,
You just told me the truth and everything was gone.
Now I'm tryin' to move on, just move on.
But it's not so easy,
I miss you too much,
There's no day I don't think about you.
And when you talk to me,
You give me hope and I keep falling,
I still believe we can go back to the past
Muistot....Tiistai 17.11.2009 20:56
Menneisyys mua jokseenkin vaivaa..
Ne sanat, ne muistot, ne mua painaa.
Mut unohdetaanko me tää hetki,
asiat on muuttunu,
tunteita on puuttunu.
Silti en saa mielestäni aikaa sitä,
jolloin ei ollut väliä kumpi on länsi ja kumpi itä.
Mä muistan kaikki sun vitsit ulkoa,
mä muistan sun eleet, ilmeet,
jopa esitykses pimeet.
Nyt on kuitenkin aika toinen,
me ollaan kuljettu matka moinen.
Niin monia ihmisiä elämässä tapaa,
Mutta silti sitä kulkee samaa rataa.
Loppujen lopuks oon onnellinen että eri teille osuttiin,
nuorena me niin paljon yhdessä hengattiin.
Silti on öitä, jolloin sä juokset mun ajatuksissa.
On päiviä, jolloin mä haikeena muistelen meitä.
Oot kaunis aarre mun muistoissa,
et oo multa koskaan poissa.>
Ne sanat, ne muistot, ne mua painaa.
Mut unohdetaanko me tää hetki,
asiat on muuttunu,
tunteita on puuttunu.
Silti en saa mielestäni aikaa sitä,
jolloin ei ollut väliä kumpi on länsi ja kumpi itä.
Mä muistan kaikki sun vitsit ulkoa,
mä muistan sun eleet, ilmeet,
jopa esitykses pimeet.
Nyt on kuitenkin aika toinen,
me ollaan kuljettu matka moinen.
Niin monia ihmisiä elämässä tapaa,
Mutta silti sitä kulkee samaa rataa.
Loppujen lopuks oon onnellinen että eri teille osuttiin,
nuorena me niin paljon yhdessä hengattiin.
Silti on öitä, jolloin sä juokset mun ajatuksissa.
On päiviä, jolloin mä haikeena muistelen meitä.
Oot kaunis aarre mun muistoissa,
et oo multa koskaan poissa.>
ElämäTiistai 17.11.2009 20:56
Elämä on piikkilankaa,
Niin huomaamatonta, niin satuttavaa.
Elämä on hattaraa,
Niin lempeää, niin herkkää.
Elämä on vuoristorataa,
Niin lyhyt, niin arvaamaton.
Elämä on ruusuja,
Niin yllättävää, niin ilahduttavaa
Elämä on kuolemaa,
Niin surullista, niin tyhjää..>
Niin huomaamatonta, niin satuttavaa.
Elämä on hattaraa,
Niin lempeää, niin herkkää.
Elämä on vuoristorataa,
Niin lyhyt, niin arvaamaton.
Elämä on ruusuja,
Niin yllättävää, niin ilahduttavaa
Elämä on kuolemaa,
Niin surullista, niin tyhjää..>
MasennusTiistai 10.11.2009 02:01
Oletko koskaan tahtonut kuolla?
Kysyn tämän usein ystäviltäni ja he yleensä vastaavat, en.
Sitten kysyn: mitä sinä tekisin jo kuulisit että kuolet viiden minuutin päästtä. He vastaavat että he itkisivät ja soitaisivat kaikille joita rakastavat...
mutta...
Minulla on myös kavereita jotka ajatelevat kuolemaan joka päivä... Jotkut ovat jopa yritäneet itse murhaa... ja yksi on onistunut... Heille ajatus kuolemasta on toivo... He odotavat sitä joka auringon nousun ja laskun, joka senkunti jotka he elävät ovat heille turhia, arvotomia, pelkkää tuskaa...
Jos kysyn heiltä mitä tekisit jos kuulisit kuolevasi viiden minuutin päästä, he hymyilisivät elämänsä ensimäisen kerran...ja kirjoitaisivat siitä kaikesta tuskasta, he kestäisivät...loppuun asti...
Minun on sanottava että kuulun noihin äskeisiin... koska meitä kaikkia yhdistää yksi raskas kahle.. masennus...
Jos ajatelet tämän luettua puhua minule... tarjota apua... Sanon tämän suoraan SE ON TURHAA! Et kuminkaan voisi ymärtää minua...Et voisi lohduttaa minua...Et voi tehdä mitään hyväkseni...Minä olen mikä olen ja kannan se raskaan taakan loppuun astti... Mutta millon on se loppu...minä päätän sen, etkä sinä voin vaikuttaa siihen päätökseen mitenkään....
Kysyn tämän usein ystäviltäni ja he yleensä vastaavat, en.
Sitten kysyn: mitä sinä tekisin jo kuulisit että kuolet viiden minuutin päästtä. He vastaavat että he itkisivät ja soitaisivat kaikille joita rakastavat...
mutta...
Minulla on myös kavereita jotka ajatelevat kuolemaan joka päivä... Jotkut ovat jopa yritäneet itse murhaa... ja yksi on onistunut... Heille ajatus kuolemasta on toivo... He odotavat sitä joka auringon nousun ja laskun, joka senkunti jotka he elävät ovat heille turhia, arvotomia, pelkkää tuskaa...
Jos kysyn heiltä mitä tekisit jos kuulisit kuolevasi viiden minuutin päästä, he hymyilisivät elämänsä ensimäisen kerran...ja kirjoitaisivat siitä kaikesta tuskasta, he kestäisivät...loppuun asti...
Minun on sanottava että kuulun noihin äskeisiin... koska meitä kaikkia yhdistää yksi raskas kahle.. masennus...
Jos ajatelet tämän luettua puhua minule... tarjota apua... Sanon tämän suoraan SE ON TURHAA! Et kuminkaan voisi ymärtää minua...Et voisi lohduttaa minua...Et voi tehdä mitään hyväkseni...Minä olen mikä olen ja kannan se raskaan taakan loppuun astti... Mutta millon on se loppu...minä päätän sen, etkä sinä voin vaikuttaa siihen päätökseen mitenkään....
- Luokiteltu yhteisöihin
- Masennus Minä ja muut,
- Masennus on sairaus. Minä ja muut