IRC-Galleria

alkaa olla jo vähän niiku sillee ikävä tavallaan niitä Evans modeja :<
Nuo jätskipallot ovat ehkä hieman liian pirteän oloisiaa D:

Äw. meinasin että meinaisin mennä tnä jo kello yhdeltätoista nukkuun. Sitten nukkuisin niiku puoli yhdeksään jolloin olisin nukkunut yhdeksän ja puoli tuntia eli siis melki kymmene. Sitten niiku jotenkin ja jollain tavalla raahautuisi ehkäpä keittiöön asti, luulen että kontaten, parhaimmassa tapauksessa tietenkin ryömien. Ehkä söisin rauhassa mukavan ja suuuuren aamiaisin (joisin siis kaakaon) ja sitten varaisin aikaa lagaamiselle keittiöpöydän ääressä kelaten sellaisia perus asioita kuin mitä ja miksi kunnes huomaisin hienon digitaalisen kellomme näyttävän jo puoli kymmentä jolloin havahtuisin siihen todellisuuteen että aikani alkaa olla vähissä enkä viäläkään tiedä mitä sitä tänään päälle heittäisi. Joten luulen että matkani veisi tällä kertaa lähes juasten vaatekaapille ja sitten kuuluisi vain 'Humps' ja olisin kokeillut jo varmasti yli 10 t-paitaa päätyen siihen joka jo viiden minuutin päästä kyllästyttää minua suuresti joten menen vaihtamaan sen. Tietysti se tulee olemaa luultavasti se vaatekaapin perimmäinen ja alimmainen ylimmällä hyllyllä oleva paita jonka vähiten meinasi laittaa. Silmäilen jo luultavasti kauhistuneena hienoa ultramodernia digitaalikelloamme jonka erittäin suureksi kauhukseni ja ihmetyksekseni havaitsen näyttävän jo kymmentä ja siinä vielä seisoin hiukset puf ja ilman ehostusta. Ah, 20 minuutia ailkaa. Peilin edestä kuuluu ankaraa tupeerausta ja lakkaa kuluu niin kuin asiaan kuuluu. Minuutit kuluvat liiankin nopeasti eikä tupeeraamiseen ja kiireeseen ahdistunut ja lakan tuoksuun tukehtuva päähenkilömme ole viäläkään tyytyväinen samaansa tulokseen hiusten suhteen. Hän selvittää takut, suoristaa ja aloittaa uudestaan. Kolmekymmentä yksi yli kymmenen hän on vihdoin suhteellisen tyytyväinen loppu tuloksee. Mutta tyytyväisyyden tunne katoaa siinä samassa kun hienon ultramodernin digitaalikellon näyttö näyttää armottomasti niin että tässä oltiin jo 11 minuuttia... ei kun siis nyt 12 minuuttia aikataulusta jäljestä. Aijai. Sankarimme siis joutuu hieman tihentämään tahtiaan ja lopulta pääsemme katsomaan kuinka koulukirjojen etsiminen, hampaiden pesu ja muiden tavaroiden kerääminen samaan aikaan luonnistuu. Digitaalinen ystävämme näyttääkin jo varttia vaille yhtätoista. Auts. Hermostuneella, rankasti kiroavalla ystävällämme on 15 minuuttia aikaa ehtiä kouluun. Mutta ulkona onkin taas -1234567890134567 astetta pakkasta eikä hupparia näy missään. saati sitten joululahjaksi saatuja, mummon kutomia lapasia! Epämääräinen äänähdys ja korista ja naulakosta lenteli vaatteita. viittä vaille 11 kaikki näyttää olevan vihdoin valmista. Hän voisi vielä jotenkuten ehtiä pyörällä ja sanoa opettajalle että kaatui portaissa. Mutta kun jo aavistuksen rauhoittunut ystävämme löytää tiensä sinne missä pyörän pitäisi olla, häntä odottaa kamala näky. Tyhjää. ei jälkeäkään pyörästä ja 4 minuuttia aikaa ehtiä kouluun. Ei siis toivoakaan.
Ja mikäpä kaikkein pahinta, se olikin sitten ystävämme kolmas myöhästyminen ---> JÄLKI-ISTUNTO. ensimmäinen yläasteella. Niimpä ystävämme päätti tehdä sen ns. tyylillä ja käveli oudosti hymyillen takaisin lämpimään kotiinsa ja ensi töiksee heitti ultramodernin digitaalikellon ikkunasta ja alkoi paistelemaan lettuja ja katsomaan disney channelia tai sitä.