IRC-Galleria

Niin Tomi, kuin Simokaan ei tiennyt, mitä tehdä seuraavaksi. Tomin luo ei voinut mennä, koska Libyalaiset saattaisivat olla siellä vastassa. Simolla taas ei tainnut mitään paikkaa ollakaan. He kävelivät kahdestaan pitkin Tampereen katuja vältellen suurempia teitä, joilta terroristit saattaisivat heita etsiskellä. He saapuivat Näsijärven rantaan ja istuivat alas.

Tomi alkoi muistelemaan Simon saapumista vastaanotolleen. "Minkäs takia sinä muuten tulitkaan minua tapaamaan siinä kauheassa kännissäsi?" Simo joutui hetken itsekin miettimään, mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut, ja saikin lopulta ongittua mielensä likakaivosta sen lahnan, jonka kyljessä oli eilinen päivä.

Simo kertoi Tomille krapulakeijusta ja sihteeristä, jonka se tappoi. Siitä, kuinka keiju hankki hänelle mielin määrin koskenkorvaa ja hajotti leikkimökin. Kuinka he olivat menossa Hanskin kanssa kuokkimaan teatterin pikkujouluihin. Kuinka Simolle oli alkanut tulla hiljalleen krapula ja ainoaksi pelastuksekseen hän oli ajatellut Tomin, joka monet kerrat oli hänet aiemminkin pelastanut viinan kiroilta. Lopulta hän pääsi tarinassaan kohtaan, jossa vartijat toivat häntä yläkertaan, ja Jeesus ilmestyi hänelle ja pelasti hänet ilmeisesti krapulakeijulta.

"Sitä ollaan sitten uskon miehiä nykyään", totesi Tomi ehkä hiukan kysyvälläkin ja samalla huvittuneella ja epäuskoisella äänellä.
"Ja vitut! Jos Jeesus olisi halunnut minut omiin riveihinsä, olisi sen hinttarin pitänyt pelastaa minun ja Sallan liitto, eikä yrittää pitää hengissä vanhaa rappioitunutta paskakasaa, jonka elämä on päivästä päivään vain kovennettua rangaistusta helvetistä!" Simo raivosi niin, että suupielistä tuli vaahtoa ja hän nousi seisomaankin laiturin reunalla.

Samalla hetkellä laituriin iski kuitenkin suurempi aalto ja Simo horjahti etanolin mukanaan viemän koordinaation puutteessa suoraan järveen. Hyiseen ja vellovaan vesimassaan!