Ei mut totuus on et oon niin onnellinen et Inkku on mun ystävä. Ollu jo vuodesta 1994 tai ainaki tosi kauan. Ilman Inkkuu ois jääny niin monet naurut nauramatta, monet hymyt hymyilemättä, niin monet jutut kertomatta, niin monet eräjormailut tekemättä, monet Sälinkään koulul vietetyt hetket ois ollu paljo yksinäisempiä ja elämä ois ollu muutenkin paljo harmaampaa täällä maalla.
Oisinko mä muka jonku muun kanssa keksiny Pikku-Nicin ja Sapelihammastiikerin seikkailut? -En.
Olisinko mä ilman Inkkua tutustunu joogan ihmeelliseen maailmaan ja saanu tietää mm. hyviä asentoja ilmavaivoista kärsiville? -Luultavasti en.
Olisinko mä nauranut itseäni niin monesti lähes kuoliaaks ilman Inkun ihan sika hyviä läppiä? -En (no tää nyt on aika loogisesti kyl ei =D)
Ja lisäks on ne monet tuhannet jutut, jotka on tehty/keksitty vain meidän kesken!
Olkoon tää päiväkirjamerkintä nyt Inkulle huomio siitä et rakastan sitä ja välitän siitä tosi paljon, koska näköjään en oo vieläkään saanu aikaseks lisättyä meijän VIP-partyjen kuvia, enkä muidenkaan seikkailujen otoksia. Ehkä ne tulee vielä aikanaan!
<3