Koska lintujen havannointi on tullut viime aikoina yhä suositummaksi ja muotiin on tullut erityisesti bongaus, niin seuraavassa on muutaman lintulajin kuvaus.
VISKISEPPO
-Pesii paremmissa baareissa, kuuluu loislintuihin ja on valmis vaikka mihin. Ääni käheähkö, huorahtavan nikotteleva hik-hik-hik. Saa harvoin poikasia, vaikka pariutuukin usein.
KALAKUKKO
-Ei oikeastaan ole lintu vaan rukiinen muna, jonka sisällä läskiä ja kaloja. Lauluääni muistuttaa pierua ja hengitys pahanhajuinen. Pesii toreilla
NUOLUHAUKKA
-Aikaisemmin harvinainen, mutta nykyään yleistynyt. Voimakas kieli, jolla pystyy arvaamattomiin tekoihin ja hyvin kehittyneet imulihakset. Altis kurkkutippurille.
KUSITIAINEN
-Lorottaa kolme kaljaa, vaikka yhden on juonut. Oikeutetusti vesilintu, ei kuitenkaan se, jota heitetään. Erittäin yleinen.
HAARAPÄÄSKY
-Haarahommiin erikoistunut pallinkääntäjä. Kuuluu yölintuihin, ottaa suuhun, antaa muuhun. Nopeudestaan tunnettu, kun esileikit on leikitty. Alalaji Huarapiäsky on Savon vaakunaeläin.
SELKÄLOKKI
-Antaa selällään, mikä lintujen keskuudessa on nykyisin jo poikkeuksellista
PILKKASIIPI
-Tunnetaan parhaiten siitä, että vittuilee joka käänteessä. Yleisin on mustasilmäinen pilkkasiipi, joka on vittuillut väärälle miehelle.
SUOKUKKO
-Panee soilla ja muissa märissä paikoissa. Naaras tunnetaan siitä, että edellisen seuraamuksena on aina selkä taikka persaukset märkänä. Urokset tuntee märistä polvista.
PIKKUSIRKKU
-Asiantuntijoiden mukaan hyvin, hyvin harvinainen. Tunnetaan parhaiten siitä, että sillä on tosi tiukka.
VIHERVARPUNEN
-Tavallisen kotivarpusen Wintermix-versio.