Beata löysi jostain paperien uumenista runon, jonka olimme yhdessä kirjoittaneet joskus lukiossa,(ilmeisesti ruotsintunnilla.)
Keinosiementäjä
Nyt kerron teille Keijosta,
en Paavosta enkä Reijosta,
Eläimiä hän kohtelee erityisellä huolella,
hommiansa hoitelee kaupungin joka puolella,
- Kädet tässä likaantuu,
hanskat mulla on juu!
mutt kädet eivät tärise,
hanskat ovat kurkkusalaatin väriset.
Hommat häneltä hoituu kädenkäänteessä,
Keijo on mies kovassa väänteessä,
Välineistöön kuuluu putket sekä letkut,
hän tietää kaikki alan metkut
Kuppaustakin hän harrastaa
ja joskus jopa kalastaa
Keijo on hän nimeltään
eikä yhtään tunne häpeää
eikä ole syytäkään,
kun kuulet ammatin tään,
sitä vaan harjoittaa:
keinosiementäjäks syntyi vaan!