olin lukenu mantsaa 72 sivua kahdensadan sivun koealueesta ja aamulla olin valmis itkemään koska en osannu mitään. jostain kumman syystä mä kumminkin istuin siellä kokeessa jopa neljä tuntia, eikä se ihankokonaan johtunu siitä etten ois keksiny mitään sanottavaa. sain paperille loppujenlopuks ehkä jopa vähän asiaa.
päivän paras (tai kauhein) oli kun mentiin kattomaan meille sohvaa maskuun (taas) mäkisillehhän ei ihan mikätahansa peruspaketti kelpaa joten siis rungon ja istumistyynyjen pitää olla nahkaa, ja selkätyynyjen kangasta. vaan että mitä nahkaa ja mitä kangasta. säälin niin käsittämättömän paljon sitä myyjää joka palveli meitä. mikään ei kelvannu. tai siis jos kelpas niin mä en tykänny, tai iskän mielestä ne ei sopinu yhteen (ei että me sitä kuuneltais) tai äitillä oli kyllä mielessä joku parempi idea.. joku jota se ei vaan viel tienny, tai sitten se näytti ihan mummolan pöytäliinalta.
oltiin siis tuolla maskussa tunti nelkytviis minuuttia lähettiin vasta kun ovet oli jo menos kiinni.
vatvottiin niitä kankaita niiiin helkkarin kauan et kerkesin siinävälissä nukkuu noin kuudella eri italialaisella design sohvalla ja nojatuolilla ja kattoo vähän paikan valastusta ja perehtyy siihen vesiautomaattiin. ja voi kun muistan vieläkin sen myyjän hermostuneen naurun kun joku meistä yrittää kolmannensadankerran ehdottaa jotain yhdistelmää jonka sit kaks muuta tyrmää ihan totaalisesti ehkä sanoin "toi oksettaa mua" ja "suoraansanoen ihan järkyttävä, mut okei jos lähetään" tai "toihan on suoraan jostain terminatorkolmosesta" tai paras oli se kun alettiin vaan nauraa sille yhelle iskän ehdotukselle. se ei vissii oo viel kohdannu näin hankalaa perhettä. mut ei se mitää propsit sille, hermostunu nauru, nykivät liikkeet ja vedestävät silmät tehos kyl ja lopulta jopa päädyttiinkin pariin vaihtoehtoon (jotka oli ihan järkyttäviä)