jos otat - et hypi trampoliinilla. muistaakseni juuli sanokin jotain tohon suuntaan, mutta millon mä nyt viimeks oon ketään kuunnellu tai mitään totellu. opin siis kaiken kantapään, korjaan polveni kautta.
oltiin eilen hyvällä porukalla ja menolla viettämässä pre-juhannusta. siinä oli sitten meininki kovin mukavaa ja päätettiin mennä hyppimään trampoliinille. joo. varmaan aattelette että "vittu rosa oot idiootti.. jne" mut turha sun on siellä esittä jälkiviisasta, eilen oisit kumminki ollu messis. sitten siinä hypittiin ja oli kivaa ja näin poispäin, just kun olin lähössä trampoliinilta pois (kunto loppu) päätin ottaa vikat iiiiisot hypyt. ei ois kannattanu ei. kuulu rusahdus ja polvi petti alta. o-ou. siihen loppu sit leikki, hyppäsin alas ja koitin kävellä, no ylläri polvi ei kantanukkaan. oon siis keskellä keravan metsiä (no offence keravalaiset, love ya) polvi paskana, yöllä tiedossa vielä puolen tunnin kävelymatka junalle.
fiilikset tossa tilassa oli tosiaan mahtavat, mut tää on tätä mun kuuluisaa tuuria.
oli sit pakko (hieman tasoitettuani fiilikset) soittaa äidille joka heitti mut peijakseen.
kyllä muakin ärsyttäis olla iltavuorossa juhannuksena, mut ei sen mieshoitsun ois silti tarvinu olla niin äkänen "ai puolikas burana, ootsä joku kolmevuotias vai!?" -- "toivottavasti on tarpeeks pieninä palasina" -- "no saitko ne alas". joo no pistän vittu sun naamas kohta alas jos et lopeta tota.
diagnoosina oli et polvilumpio oli lähteny sijoiltaan. tuki ja kepit vähintään kaheks viikkoo ja juhannus ilosesti pillereiden voimalla kotona.
nyt ryven itsesäälissä ja itse vitutuksessa eikä ruokanakaan oo ku jotai hiton kabanossia ja kirsikkatomaatteja.
onneks satuin tos lainaamaan pasan ja atpon toiseksi eniten vituttaa kaikki-kirjan joka sopii fiilikseen paremmin kuin oisin ikinä luullukkaan. kiitos silti kaikille jotka oli paikalla viettämässä ainakin noin aluks kivaa iltaa ja niille jotka jakso säälii minuu.
http://enitenvituttaakaikki.blogspot.com/
tossa pien pikavitutuslinkki pasalta ja atpolta.