IRC-Galleria

Niin sitä sitten tultiin Celicalla Capon kans Eurajoeltapäin kohti Raumaa. Mutta kuinkas ollakkaan...Olkiluodon risteyksestä hiukan tännepäin matkanteko pysähtyi. Edellä ajava auto jarrutti arvaamatta ja niin sitä sitte mentiin...Jarrut lukkoon ja tie jäinen...auto ei niin vaan pysähtynykkään...Sen verran ehdin tajuumaan, että yritin ohjata autoo ojanpuolelle, etten törmäisi täysin edellä ajavaan. enkä törmännykkään, täysin.Mut ojaan mentiin niin että rytisi.Sillankaitteitten yli...Caposta ehdin ottamaan kiinni, muuten olisi raukka paiskautunut tuulilasia päin..ite jysäytin kyllä pään siihen hemmetin tuulilasiin..mut se nyt ei ainakaan huonommaks tosta iskusta tullut (siis se pää), jos jotain muuttu, niin ain parempi;D

Jotain tästä uskon myös "oppineeni"...Ainakin sen, että jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.Itellä olis ainakin jäänyt monta asiaa sanomatta ja tekemättä. Ja kun tässä jatkoajalla ollaan niin yritän parhaani mukaan niitä sanoja ja tekoja myös toteuttaa. Ja mikä vaikein asia, mutta jonka aion myös muuttaa, niin aion vielä rakastaa, sillä huomenna voi kaikki olla jo myöhäistä...

Meidät mutkaan viimeiseen vie...jäädä saa julma maa....