Jaahans. Kesän kovin vloppu koettu ja kirjoteltavaa olis.
Alotellaans nyt siitä että sain kuningasidean launtaina käydä "nopeesti" ostamassa juomapullon karjarannan Salesta. 20min jono.
Jahka sitten festarialueelle pääsin, niin turvatarkastuksessa oli nypätty korkki pullosta. Viisaana ihmisenä onneks olin salakuljettanu omat korkit alueelle. Vähän säälittävää kun joutuu salakuljettaa korkkeja.
Ykköslavan avas Stam1na ja hyvä avaaja olikin. Ihmisiä muutama tuhat täsä vaiheessa ja ihan komia pittikin saatiin jo aikaseks.
Kakkoslavalla Negative. Arvaappa olinko kattomassa.
SOADin keulamies Tankian esiinty sit ykkösellä. Ihan mielekiintosta musaa jätkä kyl vetää. Ehkä liian poliittista kuitenki.
Kello puol neljä ja The Cult astelee lavalle. Meikään iskee kyllä tollanen klassinen rock. Tosi hyvä yllätys oli kyllä tää.
Cultin jälkeen olikin sit sellanen 1,5h kikkailua ykköslavan edessä kun venas Alice in Chainssia. Olin melkeen aidassa kiinni. Ympärillä niitä saatanan HIM faneja. Onneks oli kuitenkin myös hengenheimolaisia, kuten Ukrainasta tullut muikkeli. :D Noh hetken odotuksen jälkeen paukahtaa launtain kohokohta. Ja ei saatana että paukahtikin.. En ol koskaan ollu noin edessä missään konsertissa, ja nyt kyllä ymmärrän miks käytetään paljon aikaa eturivin havitteluun. Jätkät oli liekeissä! Check My Brain, Man in the Box, Would, Rooster etc.. Kelpaa. + DuVallin kaks plekua!!
Kävin sitten vielä tsekkaas Volbeatin Saturnilla. Komeeta tykitystä alusta loppuun. Karismaattisia jätkiä. Päivän päätteeks tsekkasin kaks biisiä HIMiltä ja lähin hanee. Mahtava päivä pulkassa.
SUNNUNTAI! Tätä päivää odotettu koko saatanan vuosi. Odotukset korkeella. Eli sama systeemi taas porteilla ku launtaina, ja nokka kohti Apolloa. Insomnium avas päälavan ja ihmiset krapulassa. Vähän vaisuks jäi. Paras hetki oli kun Insomnium lopetti ja ties että kohta soittaa ANTHRAX! Sitä ennen Saturnilla Profane Omen mitä en vaivautunu tsekkaa. Edessä taas Anthraxia varten.
Kello vasta 13 ja päivän odotetuin bändi astuu lavalle. Ei parempaa aamiaista kun perunarutto! Jumalauta.. Belladonna messissä ja jätkät tulilla. Avauksena Caught in a Mosh ja toiminta sen mukasta! Mylly pyörii, pyörii, ja pyörii. Indiansin välissä tribuutti Diolle Heaven and Hell biisin muodossa. Taivaalta alkaa tihkuttamaan vettä tässä vaiheessa.. Uskomaton fiilis. Yliluonnollisen setin (joskin liian lyhyen) lopettaa I Am The Law. Tässä vaiheessa Ian viskoo plekunsa yleisöön.. ja arvaa kukas vetää pickin pitin reunalta? :) SAATANAN MOINEN VIRNE NAAMALLA!
Mokoma Saturnilla, en mene. Apollolla luvassa SLAYER!! WPB intro soimaan, pojat lavalle ja Araya räiskii vokaalit ulos. Mylly käyntiin. Ei saatana tää homma oli brutaalia. Raining Bloodin aikana keskikenttä avautuu ja saatanan moinen Wall of Death. Kaaduin. Selvisin. Slayer koettu ja parempaa ei olis voinu kokea!
Aattelin että hodari maistus tällee pittaamisen jälkeen. Meni aika vetiseks. Taivas repeää ja saatanan moinen tuuli. Pikkulapset itkee ja varjot lentää. Me nauretaan. Kännykkä hajalla ja olo on ku keitetyllä kissalla. Kyllä hymy hyyty kun tuli tieto, että Cooperin ja Maidenin esitys on vaarassa peruuntua sään takia. Noh, soppa on valmis kun Mötley peruu keikkansa ja mötiköiden fanit alkaa parkumaan. Taas nauran mutta ei se kivaa ole.
Onneks Iggy tuli ja pelasti tilanteen kun pisti puol-akustisen setin pyörimää. Tää oli spesiaalia!
45min myöhemmin Bruce fukin' Dickinson nousee lavalle ja ilmottaa että kaikki on paskana mutta show must go on. Alice Cooper lavalle!
Diggailin Alicen radiohiteistä, teatriikasta ja Ässät-paidasta. Esitys oli.. nätti. :D
Nyt alko odotus. Piinaava odotus. 1,5h mutakentällä ainoostaan tieto siitä, että Maidenhan vittu soittaa. Tuli siinä tutustuttua johonkin Brassiin ja muutamaan humaloituneeseen Maiden fanaatikkoon.
Odotus venyy.. venyy.. ja venyy. Kunnes pärähtää ja verho laskeutuu. WICKERMAN! Yleisö tiivistyy ja meluaa. This is the sweet life. Maidenin setti koostuu uudemmasta materiaalista ja Brucen tilannekomiikasta. Oisko ollu Dance of Deathin jälkeen kun Nicko tulee esiin ja aikoo viskasta kalvon ja muutaman rumpukapulan yleisöön. Kiivaan taistelun jälkeen.. KAPULA POVARISSA! Nyt nousee kyllä pala kurkkuun. Setin päättää vanhat klassikot ja ihanan sumuinen keli. Ilmasta haistaa hien ja mystisyyden. Maiden neitsyys menetetty ja mieli mitä parhain!! Parempaa päätöstä ei olisi voinut toivoa. Homma pelitti.
Iso kiitos seuralle, ja järjestäjille kun saivat tilanteen pelastettua. Katastrofilta vältyttiin. UP THE IRONS!