Jo valo päivän horisonttiin painunut on
sininen hetki valtaa huoneen
kajastus hento kasvoillasi viivähtää
ennen kuin verhon sä suljet
kaksin jäämme pimeään
refrain:
Hiljaisuutta rikkomaan aloita ei kumpikaan,
sanat solmuina suuhun jää,
osaisinpa selittää,
sua vaikka tarvitsen katsettasi pakenen,
kuin liekkiä polttavaa,
mut levottomaksi saat,
luoltasi lähtis en kuitenkaan.
Aavistus aamun takaa ruudun kurkistaa
pakenen vielä alle peiton
uudelleen uneen vajoan
sut siellä nään
hämärän huoneen ja varjot jotka jäävät elämään