Ensi kerran kun tavattiin,
aloin uskoa mä haaveisiin.
Näytit mulle miten rakastaa,
kuinka kiintyä ja luottaa.
veit mut suoraa onneen,
iloon joka päiväiseen..
..mut sä näytit myös miten sattuu,
miltä tuntuu kun sydän haavoittuu,
kuinka sattuu jäädä yksin
rikkinäisin ajatuksin.
---
Ne sun silmät, ruskeet suklaasilmät.
Ne joihin aina eksyn.
Ja se sun hymys, enkelin hymy.
Joka poistaa kaiken surun.
Se sun kosketus, silkin pehmeä kosketus.
Jonka aikana unohdan ajan kulun.
Mut se rakkaus, se väitetty rakkaus
Katosi.
Silloin näytti niin pahalta, jonkun muun omalta
Katseesi.
Eikä enää kiinnostanut kasvosi.
Tai hymysi.
--
Ystävyys ja rakkaus
-niin lähellä, niin kaukana.
Pieni hetki ja ikuisuus
-voi tuntua niin samalta.
Menneisyys ja päivä uus
-pitäisi erottaa toisistaan.
Vain rohkeus ja voimakkuus
-voi pitää sinut täällä.
Entä sitten pelko ja arkuus?
-voiko silloin selviytyä?>