IRC-Galleria

Osa 5. Jauhetta, kiitos!

Eric jatkoi Juden kimpussa nyhjäämistä ja mua alko vituttaan. Katselin edelleen pussia, jossa oli jauhoo. Nappasin pussin ja juoksentelin pitkin taloa etsien rauhallista paikkaa. Brian kuulusteli minua "Mitä helvettiä sä juokset ku heikkopäinen, joku paniikkihäiriö tai jotai?" Huikkasin nopeesti "Ei vaan mä tahdon nyt johki vitun koloon et voin olla rauhassa, toi iänikunen lääppiminen ällöttää mua." Brian näytti luotaantyöntävältä sillä hetkellä ja antoi mun olla. Juoksin edelleen ympäri taloa. Vessaankaan ei voi mennä kun lukko on paiskottu paskaks. Taisin olla minä viimeksi, mutta turha sitä asiaa liiemmin selitellä. Kipitin portaat ylös ja tarrasin makkarin oven auki ja hyppäsin sängyn taakse. Avasin pussin ja sirottelin viivat yöpöydälle, käärin kympin rullalle ja imaisin.

Maa alkoi täristä, silmissä sumeni vähän väliä ja olo oli kuin vesirokkoa sairastavalla kakaralla. Näin Brianin naaman vääntyvän hirviöksi, kouristelin, löin päätäni sängyn reunaan ja sammuin.

Seuraava muistikuva on että, kun heräsin, pussi oli samassa paikassa lattialla, puoliksi sängyn alla ja ilma ulkona oli seesteinen. Kuulin portaiden narisevan uhkaavasti. "voi vittu" mietin kun joku kömpi yläkertaan. "Se siitä kivasta pöhnästä, mihin aion piilottaa kokan (se oli puhdasta kokaa, ei johdannaista) ja miten saan sekavan oloni pois vain muutamissa sekunneissa, entä puoliksi vedetyt kokkeliviivat yöpöydällä." "Vittujen kevätkonsertti" ajattelin uudelleen.

To be continued...