Olen tullut tulokseen että pitää päästää ystävät lähelle, mutta viholliset vielä lähemmäs. Se oikeasti toimii. En todellakaan ole muuttanut mieltäni ihmisistä, vaan se siinä juuri onkin, ne jotka etovat minua eniten ovat lähimpänä. Poikkeuksena tietenkin poikaystävä.
"Olet vain kopio imitaatiosta ja imitaatio kopiosta" Niin me kaikki. Jokaikinen ihminen puhuu läpiä päähänsä joskus, ainakin vain pelastaakseen oman nahkansa. Niinkuin eräs tosi viisas nainen sanoi baarissa minulle ja Villelle "Älkää koskaan polttako siltoja takananne, saatatte tarvita niitä." Aika helvetillisen totta.
Kun haluat komediaa, vedä tragediat. Kun haluat draamaa, vedä huumorilla. Ja jälleen voin sanoa että toimii. Pura vihasi vessanpöntön putsaamiseen, tulee ainaki puhasta, jos on oikeasti raivo päällänsä. TOIMII.
Jos itkettää, itke Turmion kätilöiden tahtiin. Joko helpottaa? Ethän kuitenkaan halua elää ikuisesti? Jos vastasit "kyllä" mietis tätä: Jokaikinen tuttusi, kaverisi, läheisesi ja perheenjäsenesi on kuollut ja viimeistään et tuhoudu edes auringon lopahtamisessa tai meteoriitin törmäämisessä Maahan. Siinä sitten vaan yksinkertaisesti leijut Mustassa Aukossa.. Tekisikö jo mieli kuolla? -Niin arvelinkin :)
Eksyin aiheesta, mutta tämä olikin täydellinen tajunnanvirta.