IRC-Galleria

JOKU VITUN JOULU VOI JUMALAUTA! *paukuttaa päätä seinään* Oikeasti, tämä pahenee päivä päivältä. Yhä enemmän takovat mun pienoiseen läskipäähäni sitä että joulu on tulossa, enkä pääse karkuun, ihan kuin en tietäisi sitä jo valmiiksi.

Joulukorttien kirjoittaminen aiheuttaa fyysistä pahoinvointia. Ihan oikeasti. Oon saanu jo kaks kirjotettua ja melkein yrjösin. Oon allerginen joululle, eli mun on pakko päästä kuuhun. Se taitaa olla ainoa paikka jossa ei vietetä tämmöstä paskaa stressi&kulutusjuhlaa. En jaksa löytää joulusta enää mitään hyvää. Jouluruuatkin rupeaa maistumaan vauvanmössöruuille ku joutuu mänttäämään niitä viikkotolkulla. Älkääpä vedotko siihenkään.

Onneksi on perjantai. Pari päivää ilman hösötihösötimussunmussun joka perkeleen tuutista. Pidän telkkarin kiinni. Pysyn visusti kotona. Paitsi huomenna. Ami <3

Rasittavia nämä lomat. Tavallaan. Tulin siis eilettäin kotio, ja tuntuu ihan et tänään olis ollu maanantai. Onneks alko koulu vasta puol kymmeneltä ^^ (nyt soi: Schniiii schnaaa schnapiiiipii)

Mut tjoo... Tiesittekö et koti-illat on ihania? :) Rakkaan kanssa leffoja katsellen <3 Tykkään siitä pojasta. Ja kukaan ei voi sille mitään, buahaha. Eikä varsinkaan sille että se tykkää takas <3 Ikävä on kova kamala.

Blablablabla. Taas hajottaa joku juttu. En vaan jotenkin tiedosta että mikä se juttujuttunen on. Mietityttää vain kaikki. Nukuin viime yön kauhean huonosti, oli kuuma ja näin pahoja unia entisestä hellusta. En tykkää. Tuntuu ettei oo taaskaan saanu mitään aikaseksi vaikka oon koko päivän heilunu ko hullupäinen. Sain kuitenki raahauduttua suihkuun. Vihaan hiusten pesemistä btw, ja kaikkia kiinnostaa. Miks en osaa tehä mitään kunnollista tunneanalyysiä' ikinä?? Paitsi että ku luen noita vanhempia merkintöjä, rupeen miettimään että kuka helevetti ne on kirjottanu. Joku yltiöromantikko tai vain angstiteini, dunno sit... :D

Miksi koskaan mikään ei mene niinkuin toivoisi? Kaikki on niin sekavaa. Inhoan yllätyksiä yms. Mutta toisaalta, tappavan tasainen tylsyyskään ei ole kovin muksaa. En ole koskaan tyytyväinen...? Mutta sitten toisaalta tuntuu että olen. Huoh. Teini-ikä maybe. Ehkäpä se alkaa helpottaa iän myötä. Ajatukset sekoilee. Pim, olen hullu. Tai sitten täysi idiootti, koska hulluilla on halvat huvit, mutta idiooteilla ilimaset, ja suurin osa meikäläisenkin huveista on ilmasia. Mielenkiintoista. Tekisi mieleni juhlia. Juhliminen kun on suhteellinen käsite.

Mietin tässä Simone de Beauvoirin ajatuksia, ja oon melko lailla samoilla linjoilla. Miksi nainen on aina toinen? Naisen oma kehokin on naista vastaan kerran kuukaudessa. Ihan niinkuin miesten kanssa ei olisi tarpeeksi hankalaa. On niillä helppoa. Ne perkeleet.

Hei, minäkin olen ihminen! Hei, minullekkin voi puhua! Hei, minäkin haluan tulla kohdelluksi tasavertaisesti muiden kanssa! Hei, huomaa mut!!

Siinä. Vituttaa. Kuolkaa pois. *angstviilnyyh* Ei vain jaksa ymmärtää mikä oikeen on vikana. Saa kai ihminen omat mielipiteensä ilmaista perustellusti, ilman että leimataan hulluksi? Mutta jos tämä johtuu siitä etten ole sopivan näköinen, niin se ei todellakaan ole minun ongelmani, mitähän lie kertoo ympäristöstä... En edes haluaisi olla tylsä ja typerä barbienukke.

Voi että kun se olisikin helppoa. Sitä sortuu liian usein elämään haaveissa ja tulevassa. Joskus leikittelyni menee vuosien päähän, joskus vain viikonloppuun. "On niin helppoo tyytyy siihen mitä on", haluan kaiken tai en mitään. En tyydy armopaloihin, mikä sinällään voi olla jopa typerää.Ehkä minä pian saankin kaiken... Ihan kaiken mistä olen aina haaveillut. Ja opin odottamaan vaikka se tuottaakin tuskaa. Olenhan jopa oppinut vihdoin ja viimein että mitä se rakkaus on. Kiitos siitä tiedätkylläkuka. <3

Joskus kuitenkin tuntuu että olen saanut liikaa ja liian nopeasti, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Mitään en kadu, eikä minulla ole syytäkään, koska en ole tehnyt mitään väärää. :) Ja jos joku niin kokee, olen syvästi pahoillani. Pyydän anteeksi jos minulle tullaan sanomaan että mitä olen tehnyt väärin, ja saan ehkä jopa mahdollisuuden selittää. Mennyt elämä on mennyttä,mutta joitakin asioita ei saa pyyhittyä mielestä ja joitain asioita menneessä todellakin kadun. On sitä kuitenkin kasvanut ihmisenä tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana... Erityisesti viimeisen 7kk:n aikana... :) Puhjennut suorastaan kukkaan... ;)

Fauneria ei enää ole.
Lepää rauhassa ukkoseni, nyt ei yskitä enää...

Voisin alkaa tässä luettelemaan kaikenlaisia kliseisiä sananparsia joilla kuvaillaan lunta, talvea ja joulua,mutta sen sijaan ajattelin esittää oman näkemykseni.

Lumi. Taivaalta sataa metritolkulla valkosta, vetistä, kylmää sontaa. Ja sitä saa sitten katella iät ja ajat. "Puhtaan valkoinen" lumivaippa. Onko kukaan koskaan nähnyt oikeasti puhtaanvalkoista tienpiennarta? Jos en ole värisokea, niin se taitaa olla enemmänkin mustaharmaapaskanruskea. Ja tottakai siellä täällä on kirkkaankeltaisia (koiran?)kusiläiskiä. Ja toki aamusella on aina niin mukavaa koittaa rämpiä kouluun metrihangessa.

Talvi. Kylmää, edellämainittua lunta, synkkää ja pimeää. Lehdettömät puut on jotenkin niin lohduton näky. En osaa sen kummemmin selittää että miksi. Ehkä niiden tummuus lisää pimeyttä ja synkkyyttä entisestään. Mielenkiintoista kun aamulla kouluun/töihin lähtiessä on pilkkopimeää, ja sieltä tullessa on pilkkopimeää. Ja kylmä. Ja sitä valkoista paskaa sataa. Tai sitten on -30 astetta pakkasta. Ulos lähteminen on työn ja tuskan takana, pitää muistaa laittaa ainakin yhdet välihousut farkkujen alle, polvisukat, säärystimet, villasukat, villapaidan alle lyhythihanen ja pitkähihanen, ainakin kahdet lapaset ja ainakin yksi pipo, ellei jopa kaksi. Ja silti on kylmä.

Joulu. Lempiaiheeni. Mikä ihme siinä viehättää? Ruuhkat kaupoissa, ei toivoakaan että saisit äkkiä haettua sen maitopurkin, jotta saat aamukahvit juotua. Jonot kiertää puoli puotia. Kiireisiä, stressaantuneita perheenäitejä jotka litistävät tämmösen huonokäytöksisen ongelmanuoren kärryjen väliin. Ja joka helvetin joulu ihmiset ronttaa mulle tyhjänpäiväistä krääsää, jota en alun alkaenkaan halunnut, ja sitten pitäisi vielä vetää tekohymy korvasta korvaan ja olla kiitollinen. Ei, ei ei. Pitäisi saada kaverit lupaamaan etteivät osta minulle joululahjoja, koska en itsekkään jaksa lähteä kiertelemään kauppoja etsiäkseni tyhjänpäiväistä krääsää. En ole vielä onnistunut.
Ja joululaulut alkaa muuten soida ärsyttävän aikaisin kaupoissa, ja ne soi vielä tammikuussakin. Ja ne iänikuset joulupiirretyt... Okei, onhan se hemmetin lumiukko-piirretty jo perinne, mutta se pitää joka helvetin joulu esittää, vaikka siinä ei ole tasan tarkkaan mitään ihanaa. Ja toisella kanavalla penskat soittelee joulupukille. Onko sekään nyt sitten oikein, että valehdellaan mukeloparoille niin häikäilemättömästi.

Sormet on kohmeessa, ei kykene enää kirjottamaan. Olen puhunut.

BLAAA! Koeviikko alkaa. Huomenna. Kusee taas kaikki :| hermohermohermostuttaa. No, kaipa se tästä. Käytiin Amin kans shoppa shoppar ja löyty ehania juttuja :> kerranki löysin sopivia housuja. :> Kirpparit roks oikeastikkin. Paitsi että löin kipeästi pääni pöydän kulmaan :( toiv. ei tule kuhmua, vaikka "tässä naamassa arpikin kaunistus olisi"... :D

Maanantai ja tiistai on viikon pahimpia päiviä. Maanantai siksi ku se nyt sattuu olemaan maanantai, mut tiistai siksi että joutuu mädäntymään koulussa 15.20 asti. :| No, oli hassua matikantunnilla kuitenki taas. Kiitos Amin <3 <3 "Se on VENE!" ;)

Kuuntelen Ridgeä ja repeilen. Tom Jones-saundi, uumama. Oon kohta fani. Ja kaunarit on oikeasti ihan must.

Voisko joku tehä musta semmosen kunnon meganörden joka pääsis matikankokeen läpi?

Se on tunne, joka repii ja raastaa. Sydän käpristyy pienen pieneksi mykkyräksi ja tuntuu hajoavan hiekansirun kokoisiksi sirpaleiksi. Seuraavaan kertaan on niin pitkä aika.. En jaksa odottaa seuraavaa yötä, jolloin pääsen rakkaan kainaloon nukkumaan, seuraavaa aamua jolloin saan herätä pieniin suudelmiin niskassa, tai sitä kun yöllä herään vain katsomaan toista, toisen unta ja silittelemään toisen poskea. Pienesti kuiskaan ne kolme pientä sanaa, jotka aamulla saan kuulla takaisin...



Itkettää. En osaa nukkua ilman sua. Rakastan sua. Kärsin ilman sua...