Katson maailmaa, sekopäisen näkökulman, ulkopuolelta sisäänpäin ja näin, pientä tekstiä sen laidassa. Siinä sanotaan: ei ole missään mitään järkeä, jos ei joku juttu ole, sulle tärkeä. Näen itseni ulkopuolen sisällä, sairautta on, sääliä. Siitä en nyt piittaa yhtään, annan ajan mennä tässä nyhjään. En nouse ylös vaan makaan kuin haudassa, pää on kiinni laudassa, jalat ulkopuolella. Ne vispaa vaan, kuin viimeistä päivää, elää saan.