IRC-Galleria

Varoitus!!! Jos haluatte ymmärtää kaiken, mitä tässä merkinnässä lukee, ottakaa jo etukäteen vähintään yksi päänsärkyä lieventävä tabletti. Sekavaa tekstiä ja pitkiä lauseita luvassa.

Hiihtoloma kun alkoi, niin minähän masennuin. Tai sitten en.

Noh, parhaat jatkot pitkiin aikoihin oli toissa viikon lopulla, sen jälkeen taso laski pikkuhiljaa.

Tiistaina oli hyvä päivä huomata, että ei kait siinä, elämä potkii päähän, mutta Jumalaan kun muistaa turvautua ja vielä paremminkin tutkistella Jumalan sanaa, niin elämä alkaa hymyillä.

Näin kävi.

Arvostan kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuivat sietämään minua viime viikon alussa ja onnistuvat siinä. Tai vaikka eivät onnistuneetkaan. Iso kiitos teille!

Viime lauantaina sitten tuli nuorten illan päätteeksi yksi saksalainen naishenkilö "hostinsa" kanssa Kanttorilaan. Noh, minä olin sitten ainut (omien tietojeni mukaan) joka viitsi, osasi, uskalsi, tai oli tarpeeksi tyhmä siihen, että puhui kyseisen saksalaisen kanssa saksaksi enemmän kuin yhden lauseen. Oli lukiossa sen verran puolessatoista vuodessa tarttunut meidän iki-ihanan opettajan toimesta kielitaitoa päähän, että osasin paremmin saksaa kuin tämä "host", joka ei omien sanojensa mukaan ollut puolessatoista vuodessa oppinut oikeastaan yhtään saksaa (epäilen kyllä suuresti em. lausuntoa). Sinä iltana opin häntä (siis lukioaikaista saksan opettajaani) arvostamaan samasta syystä, mistä muutkin, jotka häntä arvostavat (siellä tunneilla oppi, koska oli pakko oppia, ei ollut vaihtoehtoja). Harmi vaan, että olin niin tyhmä, että jätin saksan lukemisen kesken silloin viisi vuotta sitten.

Semmoista se on. Monet ovat kuulleet minulta hyvinkin negatiivisia kommentteja Saksasta ja saksalaisista. Toivottavasti olette huomanneet, että ne eivät ole todellisia mielipiteitäni. Niiden laukominenkin johtuu, (tai siis johtui, koskapa en aio vastaavia kommentteja enää laukoa) siitä, että pääsin samaan aikaan, kun lopetin sen saksan lukemisen kesken, irti eräästä ikävästä ideologiasta, josta nyt ei sen enempää (itseasiassa hieman toisinpäin).

Huom.

tämä voi näyttää runolta, tai joltain.
Tämä ei ole sitä.
Tämä on vuodatus.
Toki pitää muistaa, että molempiin kohtiin pätee sääntö, paitsi jos on/paitsi jos ei.


Saatana työssä,
Yössä tyhjyys.

Se leviää,
eteen silmieni
suljettujen.

Se päässäni liikkuu,
sen täyttää.

Tyhjyydessä ei ole mitään,
se täyttää elämäni,
tyhjyys,
Tyhjyys,
TYHJYYS!

Miksi näin tunnen?
Vaikeaa on
sitä ajatella.

Pakotan itseni vastaamaan.
Elämäni on tyhjää ilmannnnnnn...

En uskaltanut tunnustaa,
edes itselleni aluksi.

Pakotan itseni siihen.
Elämäni on tyhjää,
ilman Sinua!

Laitan valot päälle,
sanat paperille kirjoitan.
Nauran itselleni,
näen paljon tehtävää!

Ja nyt tunnustan!
En ajatellut Saatanaa!
En edes Jumalaa!
Vaan tyttöä yhtä ainoaa,


Sekä ystävääni muutamaa.

Kolmesti tunnissa
Saatana minut ansaan saa.

Kerran elämääni,
kerran itseäni,
Ja kerran Sinua ajatellessani.

Ja taas valot sammutan.

Joops. Elikkäs mielenkiintoisia unia tuli nähtyä tässä viimeyönä. Mielenkiintoisin oli kyllä seuraavanlainen. Noin pääpiirteissään.

Oli ihan normipäivä, kesällä, that is. Kävin aamulla suihkussa ja pistelin vaatteita päälle.
Sitten huomasin, että mitääh? Tuolla pihallahan on kahdet meikäläisen vasta pyykätyt ja laskostetut housut, käynpä hakemassa ne pois.
Yllätys, yllätys. Toisten laskoksista löysin kuolleen haukan, tai paremmin sanottuna haukan yläruumiin. Kiva, kiva.
Myöhemmin päivällä olin pihalla syömässä, jotain kastiketta tms.. Mitäs sieltä löytyi..?
Noh, kotkan siivet ja ontto pää. Terrve!
Heitin ne (+ mitä ikinä se olikaan missä ne oli) menemään, ts. kaadoin siihen viereeni. Heh.
Heitin toisen siiven menemään ja potkaisin toisen kauemmas, jolloin se siipi pisti jalkaani. Hmh. Sitten otin sen onton pään ja heitin senkin kauemmas pöydästä, jonka ääressä olin ollut. Sehän halusi jäädä oikein päin maahan ja katsomaan suoraan minua kohti. Jes, jes!

Sitten katsoin sisälle. Mitäs siellä olikaan? Ihan julmetun Suuri Kotka, sitten kuulin isäni äänen sanovan seuraavaa, "Eiköhän ole aika päästää tuo kotka vapauteen, on se jo parantunut"...

Siispä lähdin kohti ovea.

Siinäpä se. Oikein mukavan symbolista ja kaikkea. Heh.

Pistän tänne, ehkä, myöhemmin omat ideani siitä, mitä tuo uni voisi tarkoittaa. Omia tulkintoja saa esittää.

Joops. Tuli sitte nukuttua kevyet 17+ tuntia tässä, heräilin puolitoista tuntia sitten ja nyt on kello kakstoista. Heh.

Olisin kyllä voinu nousta jo kuudeltaki, mutta ku ei ollu kiirettä, niin aattelin sitte ottaa vähä lisää lepiä.

Nyt pitäis kirjotella erästä tarinaa eteenpäin tunti, puolitoista.

Niille kiville, joita kiinnostaa, voin paljastaa, että lukekaa Hesekielin kirjan luku 37 jakeet 1-14.

Vain niille jotka ei tiedä mistä em. kirja löytyy...
(Pyhä Raamattu -> Vanha Testamentti -> Hesekielin kirja)

Jee jee. Viikko alkoi niin, että vietettiin iltaa yhden kaverin autotallissa muutaman kaverin kanssa, tai no, ystävän kanssa. :D Parempaan kastiin olette siis päässeet minun listoillani, jos satutte lukemaan tätä.

0205 kotia kohti
0236 nukkumaan
0559 herätys
0601 aamupala
0650 suihku & muut asiaan kuuluvat siistiytymistoimenpiteet
0720 kaupunkia kohti
0745 koneelle korkeakoulun paikallisessa yksikössä

Ja tässä ollaan vieläkin.

Kohta vaihdan mukavampaan istumapaikkaan, mutta luultavasti koko päivä, noin suurimmalta osalta (aka 8-16) netissä tulee vietettyä, jos joku teistä ei halua siihen asiaan vaikuttaa. Enkä kiellä asiaan vaikuttamasta, yhteyttähän saa ottaa ja parempia ehdotuksia esitellä.

Sen jälkeen laatuaikaa, joko yksin tai yhdessä. :P

1130 Tulipa soitto yhdeltä kaveerilta, käski ettiä päivän paikallislehen ja tsekata siellä lukeva tekstari. Pakkohan se on.

Jees. Tänään pitäis viimestään kolmen tunnin päästä eksyä sitte liikuntahallille Raahe Gospelin järkkärihommiin. Ei oikein huvita käydä kotona tässä välissä, kun jäi PIKkusen huonot vibat aamulla siitä mitä kuulin. Jee. Ihania ihmisiä.

No joo...

Toivottavasti... jotain tapahtuu... Jotain positiivista...

Ei sitä koskaan tiedä... :P

Joku ei mennyt tänään koululle opiskelemaan, joku meni tänään koulun kirjastoon nettiin lätisemään. Jotakuta ei nappaa pakkasaamut nyt ollenkaan. Tunnustan ja tunnistan itseni!

Ehkä pitäis harkita sitä aamupuuron keittoa maanantaina ku olis seuraavan kerran tunteja... Jättää nukkumista vähemmälle. Hyi, mikä ajatus, mutta kai se on tehtävä niin.

Älkää te tehkö niin ku minä olen tehnyt, sanoo Tuutorisetä.