IRC-Galleria

No nii. Tulipa sitte lähettyä käymään koululla. Justiin ku pääsin perille alako tuleen räntää tuutin täyveltä. Kiva juu.

Ei kait siinä. Eilen oli vaalit, kuten kaikki tietää.

Hieman vaalilähetyksestä kuultua hyväksi käyttäen voisin todeta, että luin ajan merkkejä oikein ja loppujen lopuksi ajan merkit päätyivät oikealle suunnalle.

Joops.

Eilen meni muuten ihan mallikkaasti, pitää vain muistaa ottaa opiksi siitä, mitä itse sanoin illan hartaudessa siitä, että tärkeistä asioista on syytä puhua.

Vähän kade ku kaverit pääsee Jimin kanssa leirille. Noh, sellasta se elämä on.

Joops. Oltiin illalla ABC:lla ja lähdettiin sitte ajelemaan ympäriinsä. Juteltiin niitä-näitä ja vähän noitaki. Ehkä se siitä. Kaikilla tuntuu olevan ongelmia enemmän ku tarpeeksi. Pitää vaan jatkaa eteenpäin ja koittaa parantaa.

Tätä aihetta pohdittiin joskus viime kuun lopulla / tämän kuun alussa Dyrythin kanssa (Minä EN ottanut asiaa puheeksi, sorry folks!).

Tällainen teesi esitettiin tutkistelun lopuksi...

Jumala on täydellinen pessimisti
1. Jumalan oman ilmoituksen (sisältää kyllä molemmat yleisen ja erityisen ilmoituksen) on olio, jota kutsutaan (/voidaan kutsua &c) Jumalaksi.
...
Tähän väliin kaikki filosofinen, henkinen, hengellinen ja uskonnollinen säätäminen ja kädenvääntö, bitte.
...
X. Jumalan sanasta voimme saada sen käsitysen, että Jumala valmisti ihmisille jo ennen luomista pelastustien Pojassaan. Terrve! Voiko olla täydellisempää pessimismiä kuin tuo em.? Ei kukaan ihminen ainakaan kykene tuollaiseen pessimismiin. En ainakaan ole kuullut, että kykenisi, varsinkin jos otetaan huomioon, että Jumalan pessimismi on niin täydellistä, että siihen sisältyy kaikki.

Siksi uskon, että ei ole mitään väliä sillä onko pessimisti, vai optimisti, kunhan on varma siitä, että uskoo Jumalaan.

Tässä oli vain lyhyesti esitelty moniulotteista asiaa, jonka käsittely ja tutkistelu jatkuu vielä, joten antakaa anteeksi esityksen epätäydellisyys.

No joo. Ehkä vähä ryppyotsaisen negatiivinen otsake, jos ei tiedä, että ei se haittaa.

Kaikenlaista pientä kivaa on tapahtunut, mutta eipä niistä sen enempää. Mitä nyt pääsin ylös sängystä ihan kiitettävästi ajoissa ja näin pois päin ja se, että huomenna ei ole tunteja. Mikähän ei sitä tarkoita, etten kävisi kampuksella ainakin jossakin välissä päivää.

Mutta sitte niihin kaikkia kiinnostaviin, huonompiin, juttuihin. E-Del-Leen-Kään ei ole tullut nukuttua yhtään yötä tällä viikolla normaalisti. Toinen kiva juttu on se, että meni sitte hiihtolomaviikon maanantaina, mäkeä laskiessa ilmeisesti, selkä vähän invalidiin kuntoon, mutta so not, ei se ole hidastanut muuta kuin kumartelua, mitä en muutenkaan kovin paljoa tee yleensäkään.

:D

No, ei mulla oikeasti mene (niin) huonosti kuin annan ymmärtää, valittaminen on vaan kivaa, ilmeisesti, sitäkin koitan kuitenkin vähentää. Kivat jutut on mukavampia kuulla ja näin pois päin. Kait sitä vaan on tottunu, että ihmisiä ei kiinnosta, ku itellä menee hyvin, eikä varsinkaan jos menee huonosti.

Joops. Eipä ole tullu sitte yhtään yötä tällä viikolla tullu nukuttua kunnolla (laadullisesti),
mutta eipä se ole tahtia hidastanu...

Tänään pitäis vieläki käydä osteleen lippukunnalle tavarata.

Itseasiassa heti kun tämän saa kirjotettua.

Tänään suunnitelmat auki, ei oikeen mikään inspiroi, ehkä sitä kuitenki menee illalla sähläämään.

Ostelin tuossa yhden kaverin kanssa lippukunnalle eilen uusia ea-vermeitä, budjetti 500€, siitä pitäis vielä puolet käyttää tänään. Keh, keh. Tuntui pikkuisen joululta.

Eilen ku ei väsyttäny puolentoista tunnin yöunilla, niin katotaas mitä elämästä tulee viiden tunnin yöunilla (kevyesti ensin nukuin yhteen asti yöllä ja sitten neljästä eteenpäin. (ongelmia nukkumisen kanssa? Not!)). Onneksi ei tarvinnu pohdiskella mitään härömpää hommaa, kun kehittelin tekemistä itselleni siihen väliin. Lueskelin Raamattua kymmenen lukua. (1. Moos. 1, Joos. 1, 1. Aik. 1, Saarn. 1, Dan. 1, Miika 1, Matt. 1, Ap.t. 1, 1. Tess. 1, 1. Piet. 1).

Ruotsia yhdeltä, kivaa! Kauan sitä onkin odotettu!

Saa nähdä mitä ilta tuo tullessaan, mutta sitä odotellessa. ;P

Varoitus!!! Jos haluatte ymmärtää kaiken, mitä tässä merkinnässä lukee, ottakaa jo etukäteen vähintään yksi päänsärkyä lieventävä tabletti. Sekavaa tekstiä ja pitkiä lauseita luvassa.

Hiihtoloma kun alkoi, niin minähän masennuin. Tai sitten en.

Noh, parhaat jatkot pitkiin aikoihin oli toissa viikon lopulla, sen jälkeen taso laski pikkuhiljaa.

Tiistaina oli hyvä päivä huomata, että ei kait siinä, elämä potkii päähän, mutta Jumalaan kun muistaa turvautua ja vielä paremminkin tutkistella Jumalan sanaa, niin elämä alkaa hymyillä.

Näin kävi.

Arvostan kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuivat sietämään minua viime viikon alussa ja onnistuvat siinä. Tai vaikka eivät onnistuneetkaan. Iso kiitos teille!

Viime lauantaina sitten tuli nuorten illan päätteeksi yksi saksalainen naishenkilö "hostinsa" kanssa Kanttorilaan. Noh, minä olin sitten ainut (omien tietojeni mukaan) joka viitsi, osasi, uskalsi, tai oli tarpeeksi tyhmä siihen, että puhui kyseisen saksalaisen kanssa saksaksi enemmän kuin yhden lauseen. Oli lukiossa sen verran puolessatoista vuodessa tarttunut meidän iki-ihanan opettajan toimesta kielitaitoa päähän, että osasin paremmin saksaa kuin tämä "host", joka ei omien sanojensa mukaan ollut puolessatoista vuodessa oppinut oikeastaan yhtään saksaa (epäilen kyllä suuresti em. lausuntoa). Sinä iltana opin häntä (siis lukioaikaista saksan opettajaani) arvostamaan samasta syystä, mistä muutkin, jotka häntä arvostavat (siellä tunneilla oppi, koska oli pakko oppia, ei ollut vaihtoehtoja). Harmi vaan, että olin niin tyhmä, että jätin saksan lukemisen kesken silloin viisi vuotta sitten.

Semmoista se on. Monet ovat kuulleet minulta hyvinkin negatiivisia kommentteja Saksasta ja saksalaisista. Toivottavasti olette huomanneet, että ne eivät ole todellisia mielipiteitäni. Niiden laukominenkin johtuu, (tai siis johtui, koskapa en aio vastaavia kommentteja enää laukoa) siitä, että pääsin samaan aikaan, kun lopetin sen saksan lukemisen kesken, irti eräästä ikävästä ideologiasta, josta nyt ei sen enempää (itseasiassa hieman toisinpäin).

Huom.

tämä voi näyttää runolta, tai joltain.
Tämä ei ole sitä.
Tämä on vuodatus.
Toki pitää muistaa, että molempiin kohtiin pätee sääntö, paitsi jos on/paitsi jos ei.


Saatana työssä,
Yössä tyhjyys.

Se leviää,
eteen silmieni
suljettujen.

Se päässäni liikkuu,
sen täyttää.

Tyhjyydessä ei ole mitään,
se täyttää elämäni,
tyhjyys,
Tyhjyys,
TYHJYYS!

Miksi näin tunnen?
Vaikeaa on
sitä ajatella.

Pakotan itseni vastaamaan.
Elämäni on tyhjää ilmannnnnnn...

En uskaltanut tunnustaa,
edes itselleni aluksi.

Pakotan itseni siihen.
Elämäni on tyhjää,
ilman Sinua!

Laitan valot päälle,
sanat paperille kirjoitan.
Nauran itselleni,
näen paljon tehtävää!

Ja nyt tunnustan!
En ajatellut Saatanaa!
En edes Jumalaa!
Vaan tyttöä yhtä ainoaa,


Sekä ystävääni muutamaa.

Kolmesti tunnissa
Saatana minut ansaan saa.

Kerran elämääni,
kerran itseäni,
Ja kerran Sinua ajatellessani.

Ja taas valot sammutan.

Joops. Elikkäs mielenkiintoisia unia tuli nähtyä tässä viimeyönä. Mielenkiintoisin oli kyllä seuraavanlainen. Noin pääpiirteissään.

Oli ihan normipäivä, kesällä, that is. Kävin aamulla suihkussa ja pistelin vaatteita päälle.
Sitten huomasin, että mitääh? Tuolla pihallahan on kahdet meikäläisen vasta pyykätyt ja laskostetut housut, käynpä hakemassa ne pois.
Yllätys, yllätys. Toisten laskoksista löysin kuolleen haukan, tai paremmin sanottuna haukan yläruumiin. Kiva, kiva.
Myöhemmin päivällä olin pihalla syömässä, jotain kastiketta tms.. Mitäs sieltä löytyi..?
Noh, kotkan siivet ja ontto pää. Terrve!
Heitin ne (+ mitä ikinä se olikaan missä ne oli) menemään, ts. kaadoin siihen viereeni. Heh.
Heitin toisen siiven menemään ja potkaisin toisen kauemmas, jolloin se siipi pisti jalkaani. Hmh. Sitten otin sen onton pään ja heitin senkin kauemmas pöydästä, jonka ääressä olin ollut. Sehän halusi jäädä oikein päin maahan ja katsomaan suoraan minua kohti. Jes, jes!

Sitten katsoin sisälle. Mitäs siellä olikaan? Ihan julmetun Suuri Kotka, sitten kuulin isäni äänen sanovan seuraavaa, "Eiköhän ole aika päästää tuo kotka vapauteen, on se jo parantunut"...

Siispä lähdin kohti ovea.

Siinäpä se. Oikein mukavan symbolista ja kaikkea. Heh.

Pistän tänne, ehkä, myöhemmin omat ideani siitä, mitä tuo uni voisi tarkoittaa. Omia tulkintoja saa esittää.

Joops. Tuli sitte nukuttua kevyet 17+ tuntia tässä, heräilin puolitoista tuntia sitten ja nyt on kello kakstoista. Heh.

Olisin kyllä voinu nousta jo kuudeltaki, mutta ku ei ollu kiirettä, niin aattelin sitte ottaa vähä lisää lepiä.

Nyt pitäis kirjotella erästä tarinaa eteenpäin tunti, puolitoista.

Niille kiville, joita kiinnostaa, voin paljastaa, että lukekaa Hesekielin kirjan luku 37 jakeet 1-14.

Vain niille jotka ei tiedä mistä em. kirja löytyy...
(Pyhä Raamattu -> Vanha Testamentti -> Hesekielin kirja)