IRC-Galleria

Ihan vähän alkaa vaikuttaa siltä. :D Mutta sellaista se elämä on. :P

Ku huomenna alkaa työt kuudelta.

Luojan kiitos! :)

...Ei paljon pyytänyt,
ei ketään syyttänyt,
murheen piti sisällään,
kivun oppi kestämään,
ei kiitoslaulut soi,
ei herrat pokkuroi,
on kovin hiljaista,
työmiehen haudalla...

Ei enää pysy hereillä ja ajattelin tässä lukea Martti Lutherin Katekismuksesta yhden rukouksen illan päätteeksi...

Auton saan! Sen jälkeen en välitä enää mistään enkä kenestäkään!
...Sisko, tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma...

No, ehkä nyt ei kuitenkaan ihan noin... :D

Hm. Tänään ku selailin kaikki numerot läpi puhelimesta, kun ajattelin ilahduttaa jotain kaveriani soitolla, tuli sellainen ikävä tunne, etten oikeastaan sittenkään halua soittaa yhtään kenellekään, tuntui kuin kaikki olisi jo minun puoleltani sanottu. Eikä sellainen puhelu ilahduta ketään, jossa soittaja ei sano mitään. Ei edes soittajaa. Tuli mieleen, että joko minä olen maailman huonoin ystävä, tai sitten mulla on paljon huonoja ystäviä. Luultavasti totuus löytyy jostain näiden ääripäiden väliltä. Toivottavasti. Tai sitten minä en enää jaksa olla se, jonka täytyy ottaa yhteyttä, että olisi kommunikointia. Siksi kai mieluummin keskustelen kasvotusten, siinä ainakin tietää, mitä toinen ajattelee.

Vastustaapa taas niin ihanasti. Varaterä kiitos. Molempiin sahoihin, kiitos. :D

Pyöräillä Kesikselle ja samalla kirjoitella tänne settiä. Toivottavasti ei ilmene mitään yllättäviä tilanteita tässä liikenteessä nyt. :)

...tein muutaman pienen hankinnan. Ostin vanhaan puhelimeen uudet kuoret ja uuden puhelimen. :D