IRC-Galleria

Ensin suihkuun, sitte syömään ja kirjoittaan kirjettä Annille ja sitte kauppaan ja kirjottaan kirjettä Ainolle. :D

Istuttiin punaisissa autoissamme, kun äsken kohdattiin, samalla viivalla oltiin, tasavertaisia kumpikin, sinä kaistallasi, minä omallani. Sinä tietäsi jatkoit, minä seisoin vain. Viimein lähdin minäkin. Tie, se minne sinut vei? Sitä tiedä en, mutta silti sinua muistelen.

Kaikki ollu aika turhanaikasta touhua, mitä on tullu tehtyä sitte ku on töistä päässy. Enimmäkseen elämä koostunu nimenomaan nukkumisesta ja töistä, ehkä vähän jääny aikaa syömisellekki. Harvoin kavereita näkee nykyään ja vielä harvemmin tulee oltua yhteyksissä, jos en satu näkemään. Ehkä tämä on vaan ohimenevää kautta, jotenki iloisen pumpulimaisen turhauttavan masentavaa ollu, tai jotain. En tiedä. ...Mä en tiedä mitään... Hm. Eräässä laulussa sanotaan seuraavaa, ei ole suurempaa, kuin työtä tehdä ja rakastaa. Ehkä se työnteko nyt on menny sen rakastamisen edelle valitettavasti tällä hetkellä, tai sitten se on siirtyny yksittäistapauksista, jotka tahtoo suoraan sanottuna väl... ...aika usein masentaa, kokonaisuuksiin, mutta kokonaisuudet ei tunnu välittävän ku ainoastaan toisista kokonaisuuksista, tai oman kokonaisuutensa osista. :-/ Mutha joo. Enpä nyt ala masistelemaan asiasta. Ihan turhaa. Ku ei kukaan kuitenkaan tunnu välittävän. :D

...Päältä kiiltelee,
sisältä mätänee,
olen valheen rakentaja,
Herra armahtakoon,
tiedän mikä mä oon,
merkinkantaja,

mä vihaan,
se tulee sisältä,
mä lyön,
se polttaa kädessä,
mä en kadu,
se lukee otsassa,
hei Karitsa, mut
puhdista,
vapauta,
merkinkantaja.

Ihan vähän alkaa vaikuttaa siltä. :D Mutta sellaista se elämä on. :P

Ku huomenna alkaa työt kuudelta.

Luojan kiitos! :)

...Ei paljon pyytänyt,
ei ketään syyttänyt,
murheen piti sisällään,
kivun oppi kestämään,
ei kiitoslaulut soi,
ei herrat pokkuroi,
on kovin hiljaista,
työmiehen haudalla...

Ei enää pysy hereillä ja ajattelin tässä lukea Martti Lutherin Katekismuksesta yhden rukouksen illan päätteeksi...

Auton saan! Sen jälkeen en välitä enää mistään enkä kenestäkään!
...Sisko, tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma...

No, ehkä nyt ei kuitenkaan ihan noin... :D

Hm. Tänään ku selailin kaikki numerot läpi puhelimesta, kun ajattelin ilahduttaa jotain kaveriani soitolla, tuli sellainen ikävä tunne, etten oikeastaan sittenkään halua soittaa yhtään kenellekään, tuntui kuin kaikki olisi jo minun puoleltani sanottu. Eikä sellainen puhelu ilahduta ketään, jossa soittaja ei sano mitään. Ei edes soittajaa. Tuli mieleen, että joko minä olen maailman huonoin ystävä, tai sitten mulla on paljon huonoja ystäviä. Luultavasti totuus löytyy jostain näiden ääripäiden väliltä. Toivottavasti. Tai sitten minä en enää jaksa olla se, jonka täytyy ottaa yhteyttä, että olisi kommunikointia. Siksi kai mieluummin keskustelen kasvotusten, siinä ainakin tietää, mitä toinen ajattelee.