IRC-Galleria

Läpi tuiverruksen, tuiskunkin, / pystypäin mä kuljin, / ilman isää, äitiä, / surut sieluun suljin, / en pelkää päivää viimeistä, / en pelkää kuolemaa, / vaan hymysuin tää piruparka, / lähtee aikanaan.

Päivän tunne: päänsärky. No, ainakin tällä hetkellä. Päivän tuoksu: eipä tuoksu mikään nyt, kun on nenä tukossa. :D Ja ulkona sataa. Kiva juttu. :P

Tämän päivän tunne: no jaa. Mikäs tässä on ollessa. :D En ole sairas, eikä mitään muutakaan sinänsä ikävämpää ole tiedossa sinänsä. Joo. Tämän päivän tuoksu: havumetsän tuoksu. Se se taitaa olla. :D

Ja ei kait tässä sen kummempaa. Nyt voi taas keskittyä omaan elämään. :D

Mutta silti sitä yrittää ja toivoo, oli toivo kuinka häviävän pieni hyvänsä. Se pitäisi tappaa. Toivo kun on kuin feenikslintu. Se syntyy tuhkasta aina uudestaan, mutta jos se vain kituu, se ei koskaan kuole, eikä voi syntyä uudelleen. Tai sitten tämä toivo kuolee joka aamu ja syntyy päivän mittaan uudestaan ja kierto jatkuu. :D Toivottavasti loppuukin joskus onnellisesti.

Päivän tunne: väsymys. Onnellinen, tai ainakin positiivinen sellainen. Johtuu siitä, että luin Prinssi Kaspian -tarinan tuossa eilen, tai no, lopetin sen lukemisen yhden aikaan yöllä ja sitten menin nukkumaan, heräsin puoli tuntia myöhemmin tekstiviestiin, jota en ollut odottanut kymmenestä asti, ehen oollenkaan. :D Ja tiedätte kyllä, keneltä se oli. Ja päivän tuoksu: no eipä edelleenkään paljon tuoksu, makuaisti toimii paremmin.

Se on aika ikävää, mutta jatkan samalla tiellä, sillä se on myös palkitsevaa.

Ensin otti päähän, kun puraisin suupieleeni haavan. Sitten oli ihan kivaa kun söi vesistä leipää ja sitten kun leivän sain syötyä, huomasin sen ikävimmän asian. Purkat on kaapilla ja kaappi puolen tehtaan päässä. En lähde kävelemään. Nyt ottaa päästä. Mutta onneksi se on sellaista filosofisen tyyntä pään kivistystä. Silti... Mutta kokonaisuutena viimeinen 24 tuntia on ollut varsin kivakivakivakiva, mutta vain neljä henkilöä maailmassa tietää miksi. :D

Näin kävi osan yöstä. Nimittäin kahdesta kolmeen. :) Ja juurikin sinä yönä, jota ennen olin todennut Jyrkille, että enpä jaksa kyllä valvoa öitä, kun laulettiin tuota laulua.

Päivän tunne: Joo. Eilen PITI illalla siis kirjoittaa kirje Helsingin suuntaan, sain kirjoitettua jopa yhden kappaleen, kun eeh... juttelin, Ennan sanoin, yhden "tosi ihanan tytön" kanssa mesessä viisi yli kahteentoista. Sitten ajattelin, että pakko olis nukkuakki vähän ennen ku nousee ylös. :D Mutta tiedän, että Enna kyllä hyväksyy tämän menettelyni ja aviomiehensä myös. :) Että sellaista. Tunteet on siis kohtuu diudiudiu... Tiedätte kyllä sanomattakin. Aikasta sellaiset lämpöisen, pörröisen ihanat. :)