IRC-Galleria

Kun nyt olen lähdössä vuoden päästä opiskelemaan teologiaa, eikä ole tietoa siitä, saanko pappisvihkimystä vai en tulevaisuudessa, niin voisin luoda uraa seurakuntateologina, joka tekee partiotyötä. :D

Hän kun on seppo-työntekijä, eli seurakunnan partiotyöntekijä, suomeksi sanottuna. Noh, tämän hän siis itse asiassa kysyi, koska olin sanonut, etten ole käytettävissä aamulla eräästä tietystä syystä, toki vastasin, että olenhan minä. :D Tähän hän puolestaan sanoi, että eihän minun sitten kirkkoon tarvitse mennä. :D Ei siinä sinänsä mitään, mutta kysymys oli aika huvittava. Monenlaisia asioita, jotka ovat sinänsä hyviä ja näin, niitä perustellaan tässä maailmassa sillä, että näin Jeesuskin teki, eikä silloin ajatella, että Jeesuksiakin oli aika monta, mutta oli vain yksi Kristus.

Ei kait siinä sinänsä muuta, mutta pää tulee vatsan kanssa hyvin kipeäksi aluksi ja se siinä on pahaa jo ihan tarpeeksi.

Läpi tuiverruksen, tuiskunkin, / pystypäin mä kuljin, / ilman isää, äitiä, / surut sieluun suljin, / en pelkää päivää viimeistä, / en pelkää kuolemaa, / vaan hymysuin tää piruparka, / lähtee aikanaan.

Päivän tunne: päänsärky. No, ainakin tällä hetkellä. Päivän tuoksu: eipä tuoksu mikään nyt, kun on nenä tukossa. :D Ja ulkona sataa. Kiva juttu. :P

Tämän päivän tunne: no jaa. Mikäs tässä on ollessa. :D En ole sairas, eikä mitään muutakaan sinänsä ikävämpää ole tiedossa sinänsä. Joo. Tämän päivän tuoksu: havumetsän tuoksu. Se se taitaa olla. :D

Ja ei kait tässä sen kummempaa. Nyt voi taas keskittyä omaan elämään. :D

Mutta silti sitä yrittää ja toivoo, oli toivo kuinka häviävän pieni hyvänsä. Se pitäisi tappaa. Toivo kun on kuin feenikslintu. Se syntyy tuhkasta aina uudestaan, mutta jos se vain kituu, se ei koskaan kuole, eikä voi syntyä uudelleen. Tai sitten tämä toivo kuolee joka aamu ja syntyy päivän mittaan uudestaan ja kierto jatkuu. :D Toivottavasti loppuukin joskus onnellisesti.

Päivän tunne: väsymys. Onnellinen, tai ainakin positiivinen sellainen. Johtuu siitä, että luin Prinssi Kaspian -tarinan tuossa eilen, tai no, lopetin sen lukemisen yhden aikaan yöllä ja sitten menin nukkumaan, heräsin puoli tuntia myöhemmin tekstiviestiin, jota en ollut odottanut kymmenestä asti, ehen oollenkaan. :D Ja tiedätte kyllä, keneltä se oli. Ja päivän tuoksu: no eipä edelleenkään paljon tuoksu, makuaisti toimii paremmin.

Se on aika ikävää, mutta jatkan samalla tiellä, sillä se on myös palkitsevaa.