IRC-Galleria

sisälläni ei juurikaan ole enään muuta kun viha !
se taitaa olla ainoa asia mitä tunnen tällä hetkeellä...
harmittaa aika monet asiat ja se että asiat eivät ole menneet
niin kuten olisi ollut parasta kaikille...
harmittaa kovasti se ettei asiat ole niin kuin ennen, ettet ole luonani koko ajan.
muistaako hän, miten pideltiin toisistamme kii ja meidän sormet lukittui toisiinsa.
muistaako hän miten halailtiin ? tunsin olevani niin turvassa sun kainalossa.
tuntisinpa vieläkin sen tunteen, mutta en, en tunne turvatunnetta enään tekojensa vuoksi. ja kaikki oli vain Sinä ja Minä...annan niitten muistojen hiipua, jooko koska ne ovat vain liian kivuliaita, en pysty pitämään niitä enään.
ja tieto siitä, että minua on niin vaikea rakastaa särkee mun sydämmen.
en tarkoita tehdä sitä vaikeammaksi. olen pahoillani kaikista muutoksista, joita olet joutunut kestämään, etkä sinä ole ainut joka sen kestää ! vaikka vaikeeta on uskoa että kaiken sen jälkeen olet vielä täällä...
odotan niin niitä päiviä jolloin luotat muhun tarpeeksi kertoaksesi minulle kaiken ja päiviä jolloin
teet kaiken saadaksesi minut hymyilemään vaikka minulla oli kyyneleet silmissä.... nytkin vain poistuit ovet paukkuen....
muut saavat kaiken haluaman sinusta irti... mutta minä... minä odotan päivä jolloin minä olen se numero yksi täällä maailamssa.
eikä sopimuksistakaan tarvi pitää kii ....
miksi pitäisin sitten minäkään ?

mutta aika pian, mun päiväkirjani tulee kipeeksi
siitä kun kuulee hänestä koko ajan.