IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Tiistai 24.07.2007 03:39

Vieläkin pelottaa, että tulenko erottamaan todellista ja unta toisistaan, olen yksin ja täysin tolaltaan. Kaikki niskaan kaatuu, paineet kasvaa. Kaikki mitä olen kokoon saanu elämä ottaa pois mitä antoi ja tekee niistä verisii haavoi, jotka pistää varmasti miettimään haluanko elää jos näin paljon joutuu sietämään ja yhen matkan varrella kiertämää mutkia. Ottamaan vastaan iskui jotka tappaa sisältä, hukkaa onnen ja sen lisäksi antaa tuskan viiltävän...
Mä tunsin ne tunteet jotka kuljetti laivaa, ne tekee musta uhrin aina uudestaan vaikka, toiveet on jo tulevaissudesta harmaat. Ainoa syy miks jaksan on nää rakkaat.
Sytytin kynttilän, katsoin sen loistoa, yritin ymmärtää miks aloin alas vaipua. Tunsin kaiken niin selvästi iholla, et luulin etten pysty enään itkeä ilosta.
Välil aina pysähdyn, kynttilän liekki syttyy taas, katson sitä pää pystys. Pystyn sen tuntea... oon nyt valmis, mitä tulee eteen, ei oo väliä vaikka veisi sitte tieni minne...
Kaikki tää olikin vain harhaa, mä löysin onneni, enkä enään nähny pohjaa. Tapahtu niin paljon väärää, mut ne ei pystyny tappaa mun valtavaa unelmien määrää. Mä pysyin vahvana vaikka oli vaikeeta, mun sisäl sielu se kaipaa rakkautta.
Se on se juttu mikä pystyssä pitää.
Elämä jatkuu, älä unohda sitä!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.