IRC-Galleria

istun hetken hiljaisen mun mustassa nahkatuolissa...minulla on tosi kylmää.
on sellainen olo että aika pysähtyy tähän . ennen niin nauravat kasvot rupes näyttää väsyneeltä, Voinko nukahtaa,kun en ajatuksiltain rauhaa saa?- vaikka mua niin väsyttää. valvon kai koko yön. taas. en ole oikestaa nukkunu jo pari viikkoa kunnolla.... uni tulee ain aamuisin, kun pitäisi jo herätä.
en tiedä mikä mua vaivaa, jotnkin paha olo... ikävöin vanhoja frendejä, en muistele teitä pahalla.En kadu ketään niistä joita syliini suljin heitä sentään rakastin. itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin, joita väistin ja pakenin.
tahtoisin sanoa isälleni jotai... tahtoisin sanoa isäpuolelleni, et mä niin vihaan sitä. Kaikki se kipu joka kerääntyy sydämeen, kaikki se tuska joka kätkeytyy sieluun. En saa niitä pois. Niin tiukkaan se on pinttynyt. Niin syvälle pesänsä rakentanut...! Vihaan ! vihaan sua ! samalla niin paljon rakastan !
Tiedän että ystävien kuuluu välittää ja huolehtia ystävistä ! mutta, välil sitä kaikkee on liikaa, ihan liikaa, Kaikki se huoli painamassa hartioita. Se taakka joka ainoastaan muuttuu raskaammaksi. Ei kukaan auta minua sitä kantamaan.
Unettomuus. Taas se on alkanut niiku joulunakin oli, en pysty nukkumaan. en vaan pysty. Teen kaikkea mahdollista, kunnes väsymys voipuneen kaataa vuoteelle.Suljen silmäni ja mietteet
palaavat. Päivällä piilossa olleet möröt kummittelevat pääni sisällä, käyvät minua kiusaamaan.
Uniini myös tuo loputon kuoro minua seuraa. Painajaisiani en voi paeta. En voi huutaa. Ei kukaan sitä kuitenkaan kuule... Aamun säteet hiipivät huoneeseeni varkain. On aika nousta ja lähteä elämän matkaa jatkamaan. Sovitan hymyn huulilleni ja peitän ikuiset varjot silmieni alta niin hyvin kuin taidan. Varjot, jotka kertovat tuhannesta yöstä. Minusta. Elämästäni. Tunteistani.
Läheisyys, mitä niin kauheasti pelkään, ei olekaan aina niin paha ! En kadu enää et päästin hänet lähelleni, päästin jopa sisälleni. Ehkäpä liiankin nopeasti, mua varoitetiin monesti, mutta en kuunnellu ystävien sanoja ! taidan olla välil itsepäinen. mutta otin sen riskin. oli se riski hänen arvoinen ! en enää kadu mitään.
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästän löydän lähelle itsekin. Mutta jos itseäni varjelen ja säästelen heti eksyn ja palelen.

Olen istunu jo toisen tunnin hiljaisuudessa, kirjoitaen tänne mun ajatuksistani. En ees tiedä kuinka monet teistä lukee tämän, mutta eiköhän se olekin tarkoitettu vain minulle, ko mullahan on niin huono muisti etten välil muista mitä minä ajattelen.
Mieleni tekisi kovasti piereskellä. Mutta tuntuu väärältä rikkoa tuo hiljaisuus, joka ei kuitenkaan tunnu kiusalliselta.



taidan nyt lähteä sänkyyn lepäämään....
päätä särkee, jalkoihin sattuu.... aika rasittava päivä on ollu !



<sydän>Riitta<sydän>
Haluun et oot vain mun,
tahdon jakaa elämäni kanssas sun.
Oot maailmassa tärkeintä mulle,
tahdon sydämeni omistaa sulle.
En aijo irti päästää koskaan,
sillä silloin vajoisin tuskaan
<sydän>SyDäN<sydän>


Mikä on sen ihanampaa,
kuin se että saa rakastaa.
Joskus sydänsuru satuttaa,
yritä kestää,
kyllä rakkaus,
senkin haavan parantaa.