IRC-Galleria

Ennen kaikki oli toisin. Ei ollut suruja eikä murheita. Ei minkäänlaisia ongelmia. Elämä oli helppoo ja ongelmatonta. Mut sit mä tutustuit suhun. Ensin sä rakastit ja pidit mua hyvänä. Seuraavassa hetkessä mä jo itkin sun perääsi. Mut sä et tullu takaisin mun luo vaan menit suoraan mun parhaan kaverin kainaloon. Nykyään kun mä katson ikkunasta,suoraan sun ikkunaasi. Aina mä kuvittelen näkeväni sun kasvot, mutta en näe. En enää koskaan. Sä muutit. Särjit sydämeni, ainakin sen osan, jonka mä olin antanu sulle. Sä ehkä unohdit mut heti, mutta mä en koskaan sua. Ja aina kun laitan silmäni kiinni, näen kasvosi ja ihanan hymysi,nyt ja vielä pitkään,luulen niin. Sä et anna mun unohtaa meidän hetkiä kun vieläkin teet samoja asioita kuin ennenkin, nyt vaan eri ihmisen kanssa. Mä en enää tiedä,mitä mun pitäisi tehdä. Aina kun näen teidät yhdessä mua alkaa oksettaa. Mä en pysty ees syömään kunnolla enää. Mä en saa untakaan öisin kun alan ajattelemaan teitä yhdessä ja painajaiset heräävät eloon. Vaikka mä kuinka satutan itseäni,mä en tunne kipua.Vaikka mä kuinka yritän syödä pillereitä,mä en kuole.Jotenkin mä aina selviän siitä.Kai tää sit ei oo mun aika vielä...

hymy on kuin sairaus; saat sen kuin flunssan,kun joku hymyilee,minäkin alan hymyillä. Kun jatkan kulkuani,joku näkee olemukseni ja kun seuraava taas hymyilee,hymyni tarttuu häneen. Hymy on ollut välittämisen arvoinen, yksi hymy, kulkee mukanani maailman ympäri. Siis, jos tunnet tarvetta hymyillä, älä jätä sitä sisällesi vaan levitä hymyä vapaasti ja anna sen tarttua toisiinkin!!
ylläpidä hymyä koska kaikki tarvitsevat hymyä!!!

mä oon taas perillä asioista... EN EES TIENNY ET TÄÄL ON TÄMMÖNEN... en mä kyllä niin tarkkaan koskaan oo katellukkaan tätä galleria-meininkiä... arvatkaapa kuka joutuu lekurille!!mä!! jos se vaik poistais mun aivoista sen tyhmän puoliskon.. mut epäilen kyllä pikkasen... mut ELÄMÄ OFF! ehkä mä nään sen rakkaankin vielä joskus... :/